Jay 2v!

Voi kamala kun aika menee nopeasti. Kaksi vuotta sitten 12.12.12. syntyi maailmaan elämäni koira. Olin syksyllä laittanut Jessicalle viestiä, että olin todella kiinnostunut tästä yhdistelmästä, molemmat osapuolet vaikuttivat tosi kivoilta. Nyyti nyt on Nyyti, se on niin magee, ja on ihan mahtava, että on nyt päässyt tutustumaan enemmänkin, kun on käyty aina satunnaisesti Maijan kanssa treenailemassa. Jak nyt on vaan ihan superupea, ja kuulemani mukaan erittäin hyvä paimen. En livenä ole koskaan häntä päässyt vielä näkemään, kun asustelee siellä kaukana, mutta niiden kanssa ketkä on nähneet, jutellut niin kovasti on tykätty. Lunki kaveri. Jay on varmaan perinyt paljon isältään. Kun sen laittaa odottamaan omaa vuoroaan kentän laidalle, niin siellä se tapittaa vaikka kuinka pitkään ja tapahtui mitä vaan. siihen saakka kunnes kutsun hommiin, ja heti ollaan valmiita. Tammikuussa Jessica sitten ilmoitteli, että nyt ois sulle sitten pentu, toisinkuin ensin olin luullut. Olinhan vähän myöhään liikenteessä. Olin toki monessa pentujonossa, yksi samalle isälle, ja olin jo parista pentueesta sivusuun jäänyt näppejä nuolemaan yhdestä varsin maineikkaasta kennelistä, josta koirat menikin kaikki entisten kasvattien omistajille ja pari pentuetta jäi tulematta tuolloin. Näin se kohtalo meidät johdatteli sitten yhteen. Heti tammikuussa sitten katsomaan pentuja, jotka olivat vielä Maijan luona, ja sitten kohta jo hakemaan niitä Jessican luota Vantaalta. Ei meinannut yöllä uni tulla, ja töistäkin otettiin vapaata, että pääsee heti aamusta hakemaan pennun kotiin. Siitä se sitten alkoi yhteinen taival. Ja kyllä täytyy vaan ihmetellä miten hyvin meillä Jayn kanssa menee kaikki ajatukset yhteen koko ajan. Olemme olleet kuin yhtä alusta lähtien. Parhaat kaverukset. Olen varmaan jo kyllästymiseen asti hehkuttanut kavereille, työkavereille, facebookissa, blogissa, treeneissä, koulutuksissa, mutta se vaan on. mun jatke.

Heti helmikuussa sitten pääsimme peruutuspaikalta Ninan koulutuspäivään harjoittelemaan leikkimistä ja käymään läpi mitä kannattaa milloinkin tehdä jne, ja Lentsun nettitokot oli heti toisena päivänä ohjelmassa. Siitä sitten eteenpäin, ja loppukesästä olimme jo tokotehiksen näytössä, kennelpiirille emme kelvanneet, kun ikää oli pari kk liian vähän, mutta seurassa osattiin ajatella pidemmälle ja pääsimme tokotehikseen.

Elokuussa oli myös Myytin leiri, jossa pääsi sitten tutustumaan muihin kasvattien omistajiin, ja käytiin tekemässä vähän hakua ja jälkeäkin Jayn kanssa. ja tokoa tietty! Aivan mahtavan hauskaa porukkaa.

Marraskuussa korkattiin sitten tokossa alokasluokka ja eka yritys meni liikkuria ihmetellessä hypyn nollaaamisella pisteen päähän ykköstä. no onneksi oli seuran koe parin viikon päästä joten sinne sitten (olin varuilta paikan varannut) ja heipat Alokasluokalle. Vuoden vaihteessa haimme jo itsevarmasti seuran sm-joukkueeseen, ja pääsimme, avoimeen luokkaan. Ja maaliskuussa haettiin sieltä sitten se ykkönen. Sitten alkoi hinkkaaminen kesää kohti. Koko aika treenaten ylempiä luokkia. Paljon oli kehätreenejä, kisaharkkoja ym. Porissa sitten haimme pojan takaisin, eli seuramme uusi sm pronssin joukkuekisassa Jay mukana avoimessa luokassa, ollen muuten paras rotunsa edustaja avoimessa, aika mielenkiintoista että viisi ekaa oli ei-bortsuja, mutta kyllähän sen yhden kehän tuomarin ilmeestä näkyi miten ei tästä valtarodusta tykännyt, hah. sm-kulta jäi 3,85pisteen päähän, joten historiallisen tiukka kisa. ja aivan mahtavasti velipoika alokasluokassa sm-joukkuehopealle. On ollut mahtavaa kun on välillä päässyt sisarusten kanssa treenailemaan kimpassa.

Agilityn alkeiskurssilla aloitettiin keväällä -13 myös, Niinulla, jossa käytiinkin sitten vuosi putkeen viikottain, heinäkuun taukoa lukuunottamatta. Agilityä tuli muuten treenattua ajallisesti aika vähän. mitä sitä pennun kanssa liikoja treenaamaan, ja kun Jay tuntuu oppivan kaiken niin nopeaan vielä. Nuo kerta viikkoon 10min treenisessiot oli välillä ainoat mitä tein, ja välillä kotipihassa jotain. Joskus kisojen jälkeen kävin kokeilemassa jotain pätkää.

Toko on vienyt ajallisesti paljon enemmän. Joka aamu ja ilta pienet treenit on kuuluneet ohjelmaan, ja tokotehis nyt jo toista kautta viikottain. Sitten kaikkien uusien kavereiden kanssa ympäri Helsinkiä, ja tottakai meidän huikea mahtava MM-tiimi leireineen.

Agilityssä aloitettiin kisaaminen epiksissä kesäkuun alussa, ja kisaikä tuli sopivasti juhannuksena, joten porukalla juhannuksen viettoon Tuorlaan ja tsaukkilan juhannuskisoihin. Palkintopallilla oltiin heti, kun voitettiin vitosella yksi rata ja taidettiin olla toka tai kolmas toisella. Toko-sm vuoksi kisattiin seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla, ja sieltä napattiin sitten eka nolla. ja voittokulku jatkui. Elokuussa seuramestaruuskisoissa noustiin ekalla rataa sitten kakkosluokkaan, niin jäi se mestaruusrata juoksematta. ja marraskuussa sitten 5kk kisauran aloittamisen jälkeen 40 starttia juostuna nousimme kolmosluokkaan. Tästä suorituksesta olen todella ylpeä. Jayllä on tähän mennessä mennyt molemmissa luokissa niin, että n. 10 starttia menee ja tulee nolla ja sitten toka tulee muutaman startin jälkeen ja viimeinen heti seuraavissa kisoissa. voittonollia kaikki paitsi viimeinen, jossa varmistelin meille sen nousun.

Elinan opissa aloiteltiin säännöllinen treenaaminen syksyllä ja nyt vielä kaiken kruununa päästiin kevääksi Elinan tavoitteellisten koirien porukkaan valmennettavaksi. Vain taivas enää rajana!

Tokossa korkattiin voittajaluokka seuran omissa kisoissa lokakuussa, ja aivan huikeasti menikin. upea ykköstulos ja heipat sille luokalle. Evl luokkaa pääsin kokeilemaan peruutuspaikalta vajaan vuorokauden varoitusajalla marraskuussa ja olisi ollut ykkönen ellei viimeisenä ollut paikalla istuminen olisi mennyt makuuksi. harmittava tilastotappio. Ja nyt sitten metsästetään sitä koepaikkaa ympäri Suomen, jotta päästäisiin kesällä ensimmäisiin yksilö sm kisoihin. Ensimmäisiin molemmilla, itse en ole koskaan vielä yksilö sm kisoissa ole ollut missään lajissa.

Agilityssä metsästetään nyt niitä sm nollia ja katsotaan milloin ne tulee. Ekat kolmosen startit on jo juostu ja eka radalla aivan mahtavan upea rata, mutta harmittavasti yksi rima tuli alas. Nyt on se 6 starttia juostu joten katsotaan meneekö taika samalla lailla kuin alemmissa luokissa vai onko jo opittu kisaamaan.

Seuran agitehikseen päästiin myös syksyllä -14. ja tämä on ollut yksi tavoitteeni, siitä lähtien kun seuraan liityin ja Saran kanssa treenailin agilityä vajaa kuusi vuotta sitten. Sen verran aikaa meni että löytyi täydellinen kisa ja treenikaveri, jolla ei ole vaivoja ja jonka kanssa voi panostaa täysillä kaikkeen. 13. eri koiran kanssa olen jo kisaamista kokeillut, ja parinkymmenen koiran kanssa treenaillut satunnaisesti.

Tässä sitten Jayn kasvutarinaa videomuodossa