maanantai 9. marraskuuta 2015

Kohti Nastolaa

Jayn kanssa syksy agilitykisoissa on ollut tasaista nousuliitoa. huomasin tuossa yksi viikonloppu että tehtiin 10 tulosta radalta putkeen, aika historiallista, kun meillä on mennyt tosi usein aiemmin aina yksi rata hyllyksi vähintään per viikonloppu. ja noistakin tosi moni oli vitosen ratoja eli nollat on olleet erittäin herkässä pitkin syksyä. Heinäkuussahan käytiin hakemassa Riihimäeltä eka sm nolla tälle kaudelle, ja elokuussa jatkettiin Purinalla. Jay viihtyy muuten hyvin tuolla Purinan kentällä ja sisälläkin, vaikka itsellä tuntuu ettei meinaa eteenpäin päästä. Syyskuussa oli vähän hiljaisempaa kisarintamalla. ja sitten lokakuussa jatkettiin hyvin alkanut tahtia. niinpä 17.10 purinalla alkoi nollaputki, joka kesti 7.11.Ojankoon saakka, eli joka viikonloppu nolla, ja muutenkin tosi hyviä ratoja. Tosin mukaan mahtui Mujusen radat, jotka oli koirasta kivoja, muttei tuloksellisesti niin hyviä :)

Näinpä me saavutettin ihan huikealla tahdilla ensi kesän SM-NOLLAT ja jos vain pysytään terveenä, niin 17.-19.6 meidät löytää Nastolan helteestä (viime vuonna tuohon aikaan tais olla melkee pakkasta ;) )

tässä vielä kaikki nollat

Nyt hengähdetään kisoista pieni hetki, aletaan treenata vauhtia. Samalla muutama este kaipaa vahvistusta kuten mm keinu ja a kontaktit. agitehiksessä on syyskausi jankattu perustaitoja, ja kontaktit on jääneet itselle, ja kun kerran olen valmennusryhmässä valmentajana, on omaa aikaa palanut sen verta paljon siihen, ettei omatoimitreenille ole itselle jäänyt aikaa (jaksamista) juuri lainkaan. Onneksi Elinan valmennukset pyörii ja siellä tehdään juttuja monipuolisesti ja ensi viikonloppuna onkin aivan huippu koulutusviikonloppu tulossa Elinan, Janitan ja Mian (luennon) kera. Elina on kyllä syypää meidän menestykseen tällä hetkellä ;)

Syksyllä alkoi myös aivan mahtava fysiikkatreeniryhmä Maijan vetämänä, harmi kun on vain joka toinen viikko, niin joutuu itsestään kaivamaan motivaatiota tehdä omatoimisestikin jotain.

Se mitä olen oppinut syksyn aikana, on rauhallisuutta radoille ja säätämisen jalon taidon :) monta rataa olen saanut pelasteltua, se voi olla joskus hyvinkin hyödyllinen taito. olen oppinut pitämään koiran kontaktissa myös kisoissa, eikä vain treeneissä. Suurimpana muutoksena olen kokenut henkisen valmistautumisen, siitä kiitos Mialle. jo parin kerran jälkeen olen saanut sellaista oikeanlaista keskittymistä oikeisiin asoihin. vielä on silläkin saralla paljon kesken, mutta on tässä matkaakin vielä jäljellä.

Jotain muitakin muutoksia varmaan tulee tässä treeni ym rintamalla, mutta ne näkee sitten kun näkee,

Niin joo, ja kävin mä jo kahdesti treenaa tokoakin tänä syksynä. pitäsköhän jo kisoihin mennä

Nyt nautitaan kisaamisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti