olipa lämmintä

Jayn ekat "helteet" ja ukkonen koettu viikonloppuna. Vähän oli ehkä normaalia rauhallisempi päiväsaikaan, kun oli kotona läkähdyttävän kuumaa. Ukkosesta Jay ei tuntunut olevan moksiskaan, kun iltasella sateessa salamoiden keskellä käytiin iltapissillä. Vähän kallisteli päätä, että mikäs meteli tuolla on ja leikit jatkui.

Hampaat tippua ropisevat kovaa vauhtia. Viikonloppuna onneksi lähti taas yksi kulmuri, kun vierestä alkoi tunkemaan jo yksi. mietin jo hetken että pitääkö tästä nyt alkaa ELL aikaa varaamaan, mutta sitten aamulenkillä lauantaina Selman kanssa riehuessa huomasin että kielessä verta, ja tutkin tilanteen ja totesin että sinne meni se hammas. Hauskan näköistä kyllä kun milloin minkäkin leikin jälkeen on aina yksi reikä ikenessä lisää. Kovaa vauhtia on vaihtuneet, mutta ei tunnu paljon menoa haittaavaan. Keppejä kannellaan ja leikitään samaan tahtiin. En ole vain viitsinyt nyt juuri kauheasti lelun kanssa leikkiä, tai noutoja ottaa, ettei vain tulisi väärää mielikuvaa.

Treenit on lähipäivinä rajoittuneet lähinnä taas sen maahanmeno asenteen parantamiseen kotona, seuruun ja pa paikkaa on mietitty välillä oikein isommallakin väellä. Loppuviikosta oltiin sm joukkueen treeneissä, ja Jay pääsi myös mukaan, ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, että kyllä se on aika suorassa se pa. Palkkausta vähän pitää vaan säätää, ettei tuppaa liikaa vasemmalta, jolloin voi mennä vähän vinoon. nyt palkka suoraan edestä ja ylhäältä ni saadaan ryhdikkäämpi. Jay teki samalla myös taas uuden paikan treeniä, eli pentuluoksari, ruutuunmeno (oli oikeen kehänauha+ihmishäiriöt) ja sitten pa, ja niitä maahanmenoja. Tosi lyhyitä settejä.

Lauantaina aamusta kävin ojangossa tekemässä Jaylle pienen agipätkän. hypyltä putkeen irtoaminen, pakkovalssi, twisti, saksalainen, ja niistä putkeen lähetys. Meni hyvin. Putkeen pimeään kulmaan, ei osannut kääntyä putken taakse kun tuli ulos, vaikka olin takana. Muista palkan suunta. Lopuksi vielä pentuluoksetulo kaikkien agiesteiden läpi. oli hyvä.

Kotona ruuilla perustreenejä joka päivä, välillä ulkona.

Sunnuntaina kotona alustalle irtoamista kahden esteen takaa. oli hyvä. Testailin takapalkkaa, aika hyvin vois ostaa alustan takapalkkanakin. Tolpan kierto alkaa olla kiva. Tunnarikin tuli tehtyä pitkästä aikaa. Kivasti on ruoho kasvanut maatuneiden ympärille, etsi tosi hienosti oman sieltä seasta eikä koskenutkaan muihin, tarkkaa ja rauhallista työskentelyä tässä.

pentutokot

Eilen taas Caritan pentutoko ryhmää, nyt oli kaikki oppilaatkin paikalla, joukkoon liittyi siis nuori partis.
Aiheena oli noutaminen. Ensin puhuttiin taas asiat halki, jonka jälkeen oli kahden lelun leikin kautta siirtyminen vauhtinoutoon. Ei meinannut mulla oikeen mennä aivolohkoon tuo prosessi, mutta ehkä mä nyt ymmärsin sen logiikan. Eli koiralle heitetään lelu, kun kääntyy heitetään toinen, kun kääntyy on pitänyt itse ehtiä sen tipahtaneen lelun luo ja heittää se taas eteenpäin ja ehtiä sen edellisen lelun luo. Hitto kun sai juosta. Sitten jossain kohtaa toiseksi leluksi vaihtui kapula. No eihän se tippunut, ja kun tippui sille palattiin heti. Eli kapula on Jaylle paljon arvokkaampi kuin lelu. Kyllähän mä tiedän että namilla saan sen tiputtamaan samantien, mutta en sitä kertonut kouluttajalle, pitää vähän haastaa ja yrittää ottaa uusia ajatuksia käyttöön. No oli Jayllä ainakin kivaa kentällä kun sai juosta lelun perään kerta toisensa jälkeen.

Tämän jälkeen vuorossa nostot, läheltä nosto, ja palkka. En nyt ihan kauheasti viitsisi vaatia kun hampaat tippuu solkenaan suusta ja toisen pitäs pystyä pitämään kapulaa suussa. ihan kivasti kumminkin teki hommia.

Katsottiin myös perusasentoa, takapään käytön alkeita vadilla, luoksetulon pysymistä. Eli tuttuja juttuja Jaylle. Perusasennosta käytiin väittelyä, onko suora vai ei. No pitää ylipäänsä olla tarkka kriteerin kanssa, missä kohti haluan sen olevan. Mun silmään se on nyt hyvä, jonkun muun ei.

Kivaa on kun joku vähän haastaa koulutuksessa, ja joutuu itsekin ajattelemaan vähän uusia asioita.

Jay 5kk, Oilin ja Ellun opissa

Olipas huippukiva viikonloppu, ei tarttenu taaskaan lähteä ojankoa kauemmas "kalaan", kun saatiin huippukouluttajat tulemaan meidän tykö. Kelikin suosi sen verta, että punaniska on taas palannut.

Lauantaina ensin Oilin oppeja. Sanna kirjotti muistiinpanot, mutta ne jääköön pöytälaatikkoon omaksi luettavaksi. Jay teki kolmessa pätkässä. Ensin aamupäivän pidempi pätkä, joka käytettiin lähinnä pennun treenaamisesta juttelemiseen, ihan superhuippuneuvoja tuli. Ja paasausta siitä, että muista muista muista, että se on pentu, ja EI SAA vaatia vielä mitään, kaikki tehdään leikin varjolla. Eli todella lyhyitä settejä, tarkkaan suunniteltu mitä haluaa tehdä, ja nopeasti tehdään, kentällä ei saa olla vielä kriteeriä. Kotona treenataan tekniikoita ja hinkataan, kentällä pidetään hauskaa. Koiralle se ensimmäinen mielikuva on se mihin se paineistettuna helpoimmin palaa, eli jos eka mielikuva on ollut kiva, niin ei siitä kauheen metsään voi mennä. Noin niinkuin kiteytettynä. Tehtiin pätkä seuruuta, nouto, luoksetuloa. Käskyjä ei saa tuhlata vielä. Iltapäivän lyhyempi setti jaettiin kahteen "kokonaisuus"treeniin. Eli tällaisia pitäs nyt alkaa tekemään Jayn kanssa kentällä. Tulemme kentälle, Luoksetulo, Nouto, Ruutu. L lelu taakse, noudossa leluun vaihto, ruutuun lelulle, ja pois. Toka setti oli kutakuinkin sama (en nyt millään muista mitä tehtiin) Mutta pointtina se että lyhyitä asenne treenejä. OIKEETA ASENNETTA varjellen. Kaikessa tärkeintä on nyt se asenne. Oili kyllä kovasti tykkäsi Jayn asenteesta tehdä, mutta vielä voi vähän saada ylös, paitsi heti jos tulee ääntä, niin toiminta loppuu. Seuruussa tosi lyhyttä pätkää asenteella. Kotona hinkataan käännökset jne. Jayn tekeminen oli kuulemma tosi kivaa, ja suhde ohjaajaan erinomainen, kadehdittavan hyvä koira kuulemma. Pentukuumekin tuli kouluttajalle.

Iltapäivä sitten toiselle kentälle ojangossa ja Ellun oppiin Myyn kanssa. Tosi hyviä neuvoja tuli okserin opettamiseen, tuplasylkkäri oli mulle vähän harvemmin käytetty juttu ja kiva saada tarkempia vinkkejä. Haastava ahdas rata oli. Olipa superkivaa mennä taas Myyn kanssa, kisoja odotellen.

Sunnuntaina sitten aamupäivälla peltolenkit, ja löysäilyä, iltapäivällä takaisin ojankoon ja Jayn vuoro päästä Ellun käsittelyyn. Pari settiä. Ensin tehtiin peruspentutreenejä, jotka kuuluvat Kelpokoiran penturyhmien ekaan osioon. Tasaisella lelusta luopumista ohjaajan kautta, esteella hakeutumista. Ihan mahtavia neuvoja, näitä kotiläksyksi. Muutenkin Elinan mielipide oli että pennun kanssa ohjaukset parilla kolmella esteellä ja kun ne on hanskassa, ja kaikki esteet käyty läpi, niin voi vaikka pitää taukoa ja antaa kasvaa isommaksi, jotta voi rimat nostaa ylös, toki voi tehdä koko ajankin mutta turha on pennun kanssa alkaa tahkota pitkää ratatreeniä missään vaiheessa. Todella lyhyitä pätkiä, tärkein on aina se ohjaus mitä ollaan tekemässä, kokonaisuus tulee sitten myöhemmin, kuulostipa tutulle jo Oilin koulutuksesta. Toka setissä tehtiin sitten muutama estekin. Hyppy-putki-takaakierto, Jay oli ihan sikahyvä. toisesta päästä putkea kutsuin ja tuli tosi kovaa. Takaakierto ajoissa. Jatkettiin mutka putki-hyppy-valssi hyppy (vajaa 90astetta), ja sama pätkä sylkkärillä. Tosi kivasti vastasi ohjaukseen. Oli tosi kiva kun sai pennun kaa mahtavia oppeja heti alkuun ettei ehdi itse pilata väärillä jutuilla, vaikkakin kun ilmoittauduin niin sanottiin, että ei ole välttämättä suotavaa tulla pennun kanssa koulutukseen.

En ymmärrä että miksi ihmiset katsoo kieroon, kun pennun kanssa haluaa huippukouluttajan oppiin "viemään muiden paikkoja", juuri silloinhan ne parhaat neuvot on tärkeimpiä ja kullanarvoisia, kun ollaan aloittamassa treenejä pennun kanssa, on tuhat kertaa helpompi tehdä kaikki kerralla oikein, kuin tehdä ensin jotenkin, sitten yrittää korjailla, ja sitten vasta mennä sinne huippuoppiin. Ei se että menee koulutuspäivään, tarkoita, että haluan mennä vetämään pennun kanssa 32 esteen radan nollana läpi, vaan juuri yo juttuja tekemään. Ihmisillä on kummallisia ajatuksia, ja yritän koko ajan bloggailla niitä sivuun.

On muuten järkyttäväää miten paljon ojangossa on nyt kyitä. Lauantaina tapettiin kentältä ja parkkikselta yhteensä 7!! kyytä, sunnuntain saldoa en kuullut, mutta lenkillä nähtiin sannan kanssa kaksi ojan toisella puolen laukkasuoralla, menivät sen verta kovaa ja kaukana ettei viittinyt lähteä jahtamaan.

Suhteellisen aktiivinen Helatorstai ja Myytin porukan treenit

Keskiviikkona päästiin myytin porukalla tokoilemaan Tikkurilaan. Paikalla oli tehiksistä Jayn lisäksi Neo, ja muita myytin porukasta mukana Jessica, Maija, Tiina, Senni ja lisäksi Veera aussien kanssa. Olipa mukavaa päästä uuden treeniporukan kanssa treenailemaan, vaikkakin kaikki paitsi Sennin olin jo aiemmin muissa yhteyksissä tavannutkin useampaan otteeseen. Silti on se treenaaminen uudessa porukassa aina erilaista. Ei tiedä toisten treenitapoja ja ajatuksia. Aivan mahtavaa kyllä, että tälläistä yhteismeininkiä löytyy omasta kasvattiporukasta, ja vielä kasvattaja innokkaimpana mukana treenailemassa ja antamassa omia vinkkejään. Näitä lisää ja paljon.

Jay teki kaksi pientä settiä. Ekassa otettiin vähän seuruuta, leikkimistä, ja ruutu. Sain taas noottia siitä tuijottelusta, joka on kyllä korjaantumassa koko aika kun luotto koiraan vahvistuu. Lelulla seuruu on kyllä tiiviimpää, tosin saisi olla kuulemma ehkä vielä vähän tiiviimpi. makuasia tietty, mä tykkään tällä hetkellä tosta hesarin paksuisesta raosta, niin että just ja just hipaisee lahjetta kävellessä. Mähän en varmaan koskaan tule pk tottikseen menemään joten saa olla. ja musta kyl tuntuu että tulee tiivistymäänkin vielä itsestään tosta lisää. Leikkimiseen saisin laittaa vielä enemmän itseä likoon, no onhan se välillä hankala kun viis tuntematonta tuijottaa, jopa mulle, laittaa itteään kunnolla likoon, kyl me kotona ;) Ruutu tehtiin pari kertaa. Jessica vei ensin lelun ja sitten täydeltä matkalta, ihan ok vauhti, sais olla nopeempi, mut tullee vauhti kasvaa kunhan aikuistuu. Sitten itse viedyllä palkalla (muistaakseni) ja oli ihan ok. Huomasin lopuksi että suusta tulee verta kuin aisaa (hampaat tippuu), niin jätetiin siihen.

Sitten muita liikkuroimaan välissä. Jay odotteli muuten koko ajan tolpassa, ja oli yllättävän nätisti. Välillä vähän piippasi, mutta suurin osa ajasta odotti superhienosti.

Toka setissä otin noudon palautusta. Jessica ja Jay kauas ja kutsu ja palkka lentää, ei luovu kapulasta. Tämä ei kuulemma ole ongelma, ihan hyvä vaan että pitää lujasti eikä purrut yhtään matkalla. Tosi hyvä ote ja vauhti ihan mahtava.  Ihan mahtava superpentu, ja ehkä maailman paraskin vielä. ja kivaakin oli.

Torstaina sitten vapaapäivän kunniaksi vähän koiraohjelmaa. Aamupäiväksi liikkuroimaan Espooseen Kilon koulun kentälle. Briardit järkkäsi kokeen, tuomareina Pirkko ja Pussinen, mä Pussisella AloAvot. Vähän oli koirat vaiheessa, mutta muutama kiva suoritus ja ykkösiäkin tuli. Alossa oli melkeen sääntökirjan järkkä, paitsi laitoin vapaana seuruun vikaksi. Avo mentiin taas nurinpäin kokonaan, mä tykkään tosta. Sanna treenaili ja lenkitti koiria, Jay pääsi kisaturistiksi. Siitä sitten jäätelökaupan kautta ojankoon katsomaan kolmosten startteja, lähinnä maksit tuli katsottua. Aika vaikean näköiset radat oli, ihan tehtävissä, mutta sellaisia ei niin kivoja ohjauksia.

Agikisoista sitten takaisin Espooseen, ja Univetiin, jossa meillä oli Niinun pentukurssin fysiikkaosio, jota meitä tuli vetämään Leena Piira. Niinu oli vielä osan aikaa itse kisaamassa Ojangossa. Piiran kanssa katsottiin koirien istuma-asentoja ja mitä ne kertovat koirasta. Miten näitä asentovirheitä voi jumpata kuntoon jne. Lisäksi käytiin läpi venytyksiä mitä kannattaa tehdä päivittäin. Aika tuttuja juttuja tuli, mutta kiva kerrata, harmi kun seuraava Piiran kerta on toko sm kisojen kanssa päällekkäin, sillon ois tullut sitten ihan yhteislenkin muodossa liikkumisen tsekkausta ja jumppaohjeita, toivon mukaan saan sisällön sähköpostiin sitten.

Jumpan jälkeen vielä pienet tokot univetin viereisellä nurtsilla. Halusin nimittäin sitä kontaktia päästä palkkailemaan. Sanna naksutteli ja mä kävelin suorassa katse eteen, ja naksuja sateli siihen tahtiin ettei meinannut ehtiä palkata. Tämä kertonee sen, että ehkä se Jay osaakin sen seuruun ilmam mun tuijotusta. Ennen tuota piti käydä vähän keskustelua Jayn kanssa siitä saako maassa makavaan Hupsin luo mennä vai tehdäänkö mun kaa hommia, kauhea paimennusvimma iski siihen. pyöri Hupsia ympäri ja meni ihan paimennusmoodissa. Lopuksi vielä ruutuun menoa, Sanna vei VIHREÄN pallon ruutuun, vähän oli nurmikolta hahmottamisvaikeuksia Jayllä mutta löytyihän se sieltä, tokalla heittopalkalla, paljon parempi, meni tosi kovaa ja suoraan ruutuun.

Olipas kiva päivä, syödäkin muistettiin vasta illalla.

Kevään tokokurssi alkoi

Eilen sitten eka kerta pentutokoa, paikalla oli 4 koirakkoa, en kyllä ehtinyt/muistanut/jaksanut muiden koirien suorituksia juuri katsella, joten vaikea sanoa tasosta mitään, aika alkeisalkeis tasoisia taisivat olla. Keskityin vain Jayn kanssa yhdessä olemiseen ja tekemiseen, ja niin teki myös Jay. Olipa hauska nähdä että Jayn keskittyminen kestää myös muiden nuorten koirien häiriön. Yhden kerran taisi meinata mennä lopussa toisen koira suuntaan leikittämään, mutta tuli heti kutsulla takas. Tarjoaa kentällä kokoajan jotain tekemistä, hyppii loikkii, repii. Harjoiteltiin siis Jayn kanssa suurin osa ajasta "käy" käskyä. Aika hyvin se toimikin. Otin myös tolpan kiertoja ja siitä suoraan sivulle, toimi sikahyvin. Maahanmeno on mahdotonta jos mulla pallo. Nameilla menee, mutta palloon jumittaa nyt pahasti. Pallosta on muutenkin tullut ehkä maailman kivoin lelu, jopa narua parempi.

Sitten niitä kurssijuttuja. Carita piti hyvät palopuheet alussa, ja Jay harkkasi paikalla pysymistä. Sitten käveltiin joku muotinäytösjuttu, eli merkiltä toiselle piti mennä, varmaankin että Carita näkis koirien kontatktitason yms. Jay tuli seuraten, otin ensin juoksua, sitten norm. ja tietty pa välissä. oli ihan hyvä. Lelulla palkkasin. Ongelmana oli tässä ja myöhemminkin pa treenissä, että mä tuijotan koiraa liikaa. Se katse vaan valuu sinne alas kohti koiraa. hyi minua. Selman kanssa tehdessä tuosta tullut paha tapa treeneihin. Kokeessa sitten yritän katsoa ylös. Kyllähän mä Jayn kanssa kotipihassa ja sisällä teen kunnolla katse ylhäällä, mutta nyt kun oli paljon häiriötä, niin sitä vaan varmisteli ettei nyt ainakaan lähde mihkään. just joo. idiootti. Otin loppupuoliskolla uudestaan ajatuksella ja lelun kanssa, ja tunsin koiran jalassa, ja en tasan katsonut alas. Oli tosi hyvä, ehkä paras ikinä. Eli pitää alkaa keskittyä siihen seuraamiseenkin paremmin, eikä vaan mennä. Pa kontakti treenissä siis saman nootit, katse pois koirasta, koiran pitää katsoa minua, joo tiedetään. Nyt treenilistalle häiriöitä pa treeniin, kokeilin nostaa kädet ylös ja oli Jaylle selkeesti vaikee, muuttu ihan hitaaksi ja epävarmaksi.

Leikkimistä katsottiin vähän ja Jay pääsi mallikoiraksi, näyttämään miten leikitään pallolla, kahden lelun leikkiä. Tässä huomasin että palloa ei voi nyt vaihtaa naruun, kuin hetkeksi. Kahdella narulla oli vaihdot todella hyviä, ihan perfect. Oppinut tämänkin jossain kohtaa hyvin. Leikkiminen on tosi hyvää ja ei kiinnosta vaikka metrin päässä joku leikkis samaan aikaan.

Lopuksi vielä paikkamakuutreeniä, tein ihan jättöjä ja kiertelin ja kaartelin. Olin tehnyt jo aiemmin tunnin aikana yksin ja oli tosi hyvä, nyt alkoi väsy painaa ja kun olin kauempana selin, nousi Jay ylös. Palautusta vaan takaisin ja palkkaa. Ei edelleenkään ollut kiinnostunut muista.

Tosi tyytyväinen treeniin. Jay oli aika pitkälti juuri sellai kuin ajattelin. Häiriöstä ei juurikaan välitä ja ulkokenttä ja muut ihmiset ovat vain olemassa jossain.

Tavattiin muuten Jayn veli Finn maanantaina, pojilla oli tosi kivaa. Isabelle oli pikavisiitillä Vantaalla, ja pyysi leikkimään. Pojat on kyllä niin samiksia, ihan samankokoisiakin olivat. Samat leikit, ja puuhat. Toivottavasti ehditään nähdä toukokuun lopulla Turun reissulla uudelleen.

Treenitön viikonloppu ja vähän Selman tokoilua

Olipas Jayllä tylsä viikonloppu. ei päästy oikeastaan treenimään olleskaan. Pe 2 min treeni ojangossa, kun piti yksin järkkäillä kaikki viikonlopun tokokisakamat sannan koulutusryhmän aikana, niin ei enää oikeesti jaksanut panostaa treenaamiseen, vaan käytiin vaan lenkkeilemässä. Kotonakin ehti vain muutaman pa, seuruun ottaa.

Lauantaina sitten Selman kanssa Voissa ekaa kertaa. Joskus muinoin kun Selman nivelrikko todettiin, totesin että kyllä me sitten tokoillaan ainakin voittajassa asti, ja siellä nyt sitten oltiin. Kaksi vuotta siihen meni, kun tuo avon nouto hidasti matkaa vuoden verran. Selma oli varsin reippaana kehässä. Häntä jaksoi heilua koko setin ajan. Paikkamakuu oli sikavarma, taas. Näytti videolta paremmalta kuin Hupsin ;) yksilöliikkeet nyt ei oikeen putkeen mennyt. Onhan se hauskaa, että eka ja vika liike on kymppejä ja väliin mahtuu sitten 5 nollaa! huh. Huomasi, että olen Selman kanssa keskittynyt treenaamaan lähinnä yksin ilman häiriöitä. Selmaa häiritsi nyt liikkuri, aurinko (onkohan sen näössä oikeesti jotain vikaa... :( ), merkit, hajut!.
Mutta olen edelleen todella iloinen että tuon kipeän koiran kanssa tänne asti päästiin, kyllä me se tuloskin sieltä käydään vielä hakemassa. Katsotaan sitten kesän jälkeen uudelleen tilannetta. Ja kaukoista 10! on kyllä jo hieno juttu.

Jay pääsi lauantaina kisoihin hengailemaan, ja lenkille metsään, siinä ne treenit. La iltana kotona kyllä piti testata vähän agiesteitä. putki ja kaksi hyppyä nurtsille ja tosi kivaa hauskaa pikku pyöritystä ja irtoamista. Aivan mahtavan kivaa. Jaakotukset, takaakierrot ym ei ole mikään ongelma Jaylle. Irtoamista pitää vielä vahvistaa lisää.

Sunnuntaina sitten olin koetoimitsijana, aamulla juoksutin Jaytä ympäri kenttää. Kokeilin huvikseen lähetystä u putkeen ja Jay irtosi, mahtavan upeasti ja vauhdilla. Kokeilin vielä eri puoliltakin, ja kyllä se nyt alkaa oppia tämän. Päivällä pääsi pariin otteeseen hengailemaan kisapaikalle ja lopuksi metsälenkki. En yksinkertaisesti taas enää jaksanut alkaa treenata.

Tänään aamulla kotipihassa treenit, kun heräsin 5min ennen kellon soittoa, niin oli ruhtinaallisesti aikaa (se 5min) treenata. Seuruuta namilla, pa, käännöksiä, tolpan kiertoa (tämäkin alkaa olla hyvä, laukalla molempiin suuntiin), peruuttamalla maahan menoa.

Huomenna sitten tokokurssi, ke myytin porukalla treenaamaan, ja torstaina pentuagit. jeejee.

agilityn huumaa

Onpa mukavaa, voi pikkuhiljaa aloitella varovasti tuota pentuagilityä Jayn kanssa. Onhan me jo jotain yksittäisiä esteitä ja ohjauksia toki tehty. Keskiviikkona kävin ojangossa tekemässä vähän putkea, ja parin hypyn takaa putkeen tuloja. kokeilin sitten huvikseen sylkkäriä, kun kotona menee puun kiertona niin nätisti, että mites esteillä, ja nehän menee, aivan mahtava välistäveto sylkkäriyhdistelmä. Lukee ohjausta ja liikettä tosi hyvin.

Torstaina alkoi sitten Niinulla pentuagikurssi. Kiva kun on hskh:sta neljä muutakin oppilasta yhdeksän joukossa, niin on tuttua seuraa. Jay tosin ainoana edusti bortsujoukkoa, taisi olla peräti neljä vesikoiraa tuolla. Aloitettiin hypyille irtoamisella ja estehakuisuudella. Tosi hyvä, koska Jay on jo nyt aika paljon välillä kiinni ohjaajassa, joka johtunee paljosta tokoilusta. Mutta hienosti alkoi luistamaan. Pitää muistaa vahvistaa apparin kanssa näitä. sitten mutka hyppyyn ja siitä putkeen, sekin alkoi sujua tosi hyvin. Jayn keskittyminen oli taas jotain uskomatonta, ei se näe kyllä mitään kun tehdään hommia. kahdella pisteellä tehtiin ja aidan takana piippasi lelut, haukkui koirat ja hihkui ohjaajat. Toisella pisteellä sitten Jaylle täysin uusi este, eli rengas. Tämäkin alkoi sujumaan parilla toistolla tosi upeasti. Jay on hassu kun katsoo ensin sen esteen, sitten katsoo lupaa anoen minua ja sitten lähtee sinne esteelle välittämättä minun sijainnista tai liikkeestä. hassu.

Tylsä viikonloppu Jaylle luvassa kun pitäs omia tokokisoja organisoida yms. No pääsee sitten hengailemaan ainakin osaksi aikaa kentän laitaan.

Selman kanssa tehty vähän fiilistelyä, ruutuun irtoamista, pieniä paloja ja paljon palkkaa. Ihan huippu motska tällä hetkellä. Sanna juuri ihmetteli oikeen ääneen, että miten sä oot saanu ton koiran noin taitavaksi ja motivoituneeksi, ihan vaan itsestään puuhastelemalla. No, juuri silleen että puuhastellaan yksin omassa rauhassa ja pohditaan niitä liikkeen osia, ei aina tartte isoja koulutuksia tai treeniryhmiä, mulle toimii tuo yksin treenaaminen paremmin, ja sitten kun tarvitsen neuvoja menen koulutukseen.

Jayllä alkaa muuten pentutokokurssikin ensi viikolla. Neljän kerran kurssi. Itsellä lähinnä tarkoituksena saada vähän häiriötreeniä, ei niinkään mitään maata mullistavaa toko-oppia. (hah, toivottavasti carita ei lue mun blogia ;) ) Carita on kyllä ihan huippukoutsi, mutta mä luulen että mä olen huono oppilas, joka ei aina tottele mitä käsketään :)