Viimeisin viikko on mennyt henkkoht elämän osalta lievästi sanottuna epätodellisissa tunnelmissa yllättävän poismenon vuoksi, joten treenaaminen Jayn kanssa on ollut sitä parasta terapiaa. Jay olisi kyllä terapiakoirana (vai mikä kaverikoira se nyt on) ihan paras mahdollinen. Se on ollut vieressä koko aika häntä heiluen kun on ollut tarvis. Onneksi treenikaveritkaan ei ole alkaneet mitään turhia lässyttelemään vaan ollaan keskitytty treeneihin. Elämän on vain jatkuttava ja siitä on osattava nauttia.
Keskiviikkona taas Elinan treeneihin ja tällä kertaa vähän erilaista. panostettiin rataantutustumiseen ja siihen virtuaaliohjaamiseen, ja saatiin yllättäin koko ryhmä kiitettävän paperit, ekat koko viikolla :) hyvä me. Päästiin me oikeastikin ohjaamaan. ja pääsin kuin pääsinkin omaan tavoitteeseen tai itseasiassa vähän ylikin, kun tavoite oli 16-17, ja pääsin 21 asti. Rata oli tällä kertaa myös poikkeuksellisen tekninen. Piti oikeasti miettiä niitä linjoja miten mennä, jotta saa koiran tulemaan oikeille esteille. Vähän tuli taas käytyä epämukavuusalueella kun radalla harvemmin tulee poispäinkääntöä tehtyä ja sen perään vielä persjättö (no se ny on ihan vakkarikamaa) , yhdistettynä pakkovalssiin ja sylivekkiin. eli ohjausta toisen perään taukoamatta. Jay oli kyllä ihan huikee. ei yhtään väärää estettä. ja sain palautetta että ohjasin nyt todella keskittyneesti ja tarkasti. eli kannattaa panostaa siihen rataantutustumiseen vielä paremmin, niin pysyy koirakin hanskassa. ihan huippufiilis ja paljon läksyjä mm. niisto pituudelle.
Illalla sitten tehistreenit, kerkesi vielä puolen tunnin päikkäritkin kotona ottaa, ihan luksusta. oltiin kahdessa ryhmässä. minä, kati, senni ja kaikki halus tehdä tunnaria. Jayllä nyt vielä vähän maltti hukassa. teki kyllä ensin pari oikein, mutta sitten kun laitettiin kaksi riviä kapuloita, alkoikin taas olla oma hukassa, ja ei malttanut etsiä. lisää treeniä. Kerkesin vielä lopussa ottaa jääviä, ja sain vielä uuden tehisläisemme Paulan liikkuriavuksi, kiitoksia vaan ja tervetuloa jengiin. Teki tosi nätisti ja vaihdot oikein. tosin annoin apuja jonninverran. Seisomisen pysymistä pitää vahvistaa. Merkkiä vielä lopuksi, niin että Paula kuskaili kapuloita. Malttoi mennä hyvin merkille nyt. ei tehty kokonaan.
Torstaina oli luvassa lisää luksusta, kun olimme saaneet yksärin Jaakolta pitkästä aikaa. Teemana oli putket, tosin me ei sinne putkiralliin asti päästy, tosin edellispäivän kanssa samoihin eli 21 asti, ja olin itseasiassa tutustumisessa jo miettinyt että tähän kohtaan asti panostetaan. Oli nimittäin 14-21 niin mielenkiintoinen, että. Kerkesin vielä katsella kun Tuulia treenasi juuri tuota kohtaa nuoren koiransa kanssa, ja sai hyviä pointteja. Alkuun koko radan mitan kiihdytys parilla pikkuputkella ja hyppy välissä. siitä sitten 180 kääntö takas kepeille, eli jarrua. Sitten kiihdytys ja putkijarru ja kääntö hypyn kautta samaan putkeen ja puomille. Tuli satinkutia kun menen liikaa auttamaan koiraaa ja jopa peruuttelin. Rytmittäminen pitää nyt fiksata kuntoon. on liian kulmikasta. Pehmeyttä lisää ohjaukseen, niin ei tartte rynniä. jonnin verran tätä saatiin jo korjattuakin tuossa 14-21 kohdassa. ja kun kerran ehdin hyvin niin pitää sitten käyttää sitä hyväksi. Takaaohjauksesta keskusteltiin paljon, kun tuossa piti TAAS tehdä poispäinkääntö ja perään persjättö (aika jännä muuten, vaik eri kentillä oltiin). Ja taaskaan Jay ei mennyt väärille esteille kertaakaan, vaikka oli kyllä mulla ollut kova yritys sinne työntää omalla liikkeellä, kun taas menen auttelemaan ja hakemaan esteen takaa. Nyt ne pois ja liike kuntoon. niin ja käännän päätä liikaa persjätössä ja se vaikeuttaa myös ohjausta. Tätä tuli sitten jo iltalenkillä treenattua.
Ihan mahtavat kaksi päivää!! Oispa elämä aina näin mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti