Onpa kiva kun pääsee nyt ulos treenailee aina kun haluaa. ei tosiaan tartte kyttäillä kellosta hallin aikataulujen kanssa. Pe käytiin ojangossa. Treenailin ensin Selman kanssa VOI -jutskia läpi. Selma on oppinut tunnarin ihan itsekseen, onpa kiva kun ei tarttenu taistella sen asian suhteen sen enempää. Kotona tein keväällä muutaman kerran laudalla, ja nyt ojangossa jo yhteensä 6 onnistunutta (ja pari liikkuroituna) eikä yhtään epäonnistunutta, joo ei oo määrä vielä häävi, mutta onnistumisprosentti 100, kertoo jotain. Käyttää tosi hyvin nenää ja käy haistamassa väärät, mutta päätyy aina oikeaan, eli kai se jotain osaa. Jayn kanssa naksuttelin merkille menoja, oli aika jee, naksuttelin myös kontaktia. joku oli jättänyt puomin ylösmenon maata vasten, joten siinä sitten tarjoamista, ja läpi menemistä. Haaveina olis opettaa sekä juoksu, että pysäytys. Ruutua tein myös molempien kanssa. Jaylle ensin taas lelu ruutuu, sitten alusta, alusta ja lelu. vahvistellaan nyt sitten vielä. Muutaman kerran putkeenkin mentiin välillä. Onpa hauska tehdä tokoa ja agia samalla kertaa sekaisin. koiralla ainaskin kivaa.
Lauantaina oli talkoopäivä, joten Jay pääsi juoksentelemaan kentille talkoolaisten iloksi. Kaikki kovasti ihastelivat luonnetta ja avoimuutta. Iltapäivällä sitten pienet treenit vielä päälle. Nyt en kyllä muista kunnolla enää mitä tuli tehtyä. Seuruuta aineskin ja jäävistä seisominen, osaa jo käskystä pysähtyä, vahvistellaan suorapalkalla. Seuruussa nami on kivempi ku lelu edelleen.
Sunnuntaina aamupäivä meni sagin vuosikokouksessa, ja iltapäivästä sitten ojankoon. Ruutua, seuruuta, mah, ja tauolle. Muut koirat teki välissä jotain. Selma taas VOI jutskia. Ruutu edelleen nihkeä. Jay pääsi sitten agikentälle, putkeen hetsausta, putki-hyppy yhdistelmää, kepeille sisäänmenoa (eli ykköskakkosvälit vain, ja oli muuten todella pätevä tässä), kontaktilla päiväruuan jämät. Ei hitto, kun tuo otus on agissakin niin pätevä. Narulelu oli tänään pop, paljon kivempi kun sininen pallo.
Treenien päätteeksi käytiin metsälenkillä. voi kun koirat nautti, ja isot päätti heittä talviturkit ojassa (pääsivät kotona sitten pesulle kaikki) ja loppumatkasta sitten tuli ojangon kulmilla uros kelpie rähjäämään. Pitihän tämäkin sitten sattua. Ensimmäinen koira joka pääsee rähisemään oli sitten sama kuin mikä hupsillakin, ei siis sama koira mutta sama rotu. Tykkään kelpiestä rotuna ja kavereilla on onneksi paljon terapiakelpieitä tarjolla, mutta mikä noissa muutamassa yksilössä on että pitää hyökkäillä. Hupsin päälle käynyt jo kolme kelpietä reilun vuoden sisällä. Nyttenkin käveltiin matkan päässä kaikki remmissä, ja tosi nätisti vielä menivät, niin tämä omistaja sitten päättää pitää koiransa vapaana istumassa parkkipaikalla ja koira siitä sitten hyökkää meidän isoon laumaan. Kyllä sai muuten omistaja kuulla kunniansa, ja hyvä jos uskaltaa enää nenäänsä näyttää ojangossa. Kuulin sitten kaverilta vielä illalla, että juuri sama koira käynyt hänenkin koiran kimppuun viime vuonna, silloin tullut auton ikkunasta kentälle ja koiran päälle. Pitäs ees hihnassa jos on rähinä herkkä. Kyllähän Hupsikin provosoituu helposti, mutta siksi se onkin sitten hihnassa sellaisissa paikoissa. Ja tuo koira kyllä tuli ihan ilman ennakovaroitusta päälle. Säikähti onneks kun karjaisin sen verta kovaa, että ei varmaan mun lähelle enää tule. Jay onneksi ei tainnut välittää asiasta yhtään mitään, samalla tapaa häntä pystyssä jatko matkaansa. Sara raukka säikähti taas kerran. Sillä on elämänsä aikana jo ihan liian monta rähjäävää ihmistä ja koiraa tullut vastaan. Se kun pääsi jo pienenä pentuna säikähtämään Malmilla puskasta hyökänneitä paikallisia juoppoja, jotka saivat nekin kuulla kunniansa kun avauduin. Mulla kun palaa käämit heti jos koiriin kohdistuu jotain väärää. Mulle saavat tulla kyllä rähjäämään, mutta ei mun koirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti