sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pidä kiinni jalasta

Eilen oli pennulla huilipäivä treenaamisesta. Kävi vain hallilla seuran omassa tokokokeessa aamulla ensin juoksentelemassa ympäri hallia, kun laitettiin kehiä kuntoon, ja sitten kokeen aikana vielä leikkimässä kehän laidalla. tosi upeesti meni. Loppu illan joutui olemaan kotona, kun itse liikkuroin AVOn ja EVLn Lentsun tuomaroidessa.

Tänään sitten Lentsun koulutus Jayn kanssa. jaoin oman ajan kolmeen 10 min settiin. Tosi hienosti Jay odottelin autossa ja reippaana joka kerta halliin. Eka setissä ruutua, läksyksi alustaa, lelua, matkaa. muista lelu, alusta, alusta, alusta, lelu. Matkaa satunnaisesti. Toka setti, katsottiin  ensin kaukoja, ja saatiin käsky jättää pomppu pois, koska Jay on liian vauhdikas siihen tekniikkaan, I-S normi nousuna, alkoi toimia heti ihan ok. Katsottiin vielä kiertoa, tähän läksynä irtoamista lisää, takastulo vauhti on kova. Niin, ja maahanmenoa katsottiin, tähän kohti tullessa nopeita läpsyjä. I-M on jo tosi hyvä, vielä liikkeestä M pitää saada nopeeksi. Tosin jalat on nyt vähän kohmelot, joten kaikessa rauhassa edetään. no hätä.

Kolma setti oli noutoa, ja pitoa. nouto ensin pari kertaa kokonaan, kovaa kapulalle, melkeen yhtä kovaa takas. pureskeli. pari toistoa, sitten pelkkää palautusta vauhtina, eli sanna jalasta (kts ed postaus :)) kiinni, Lentsu kapula suuhun ja koko kentän matka, tuli ihan sikakovaa. todella hyvä. näitä pitää muistaa ottaa lisää. Sitten pitoa, tässä meni Jayn ruokaroskiin ja vaihtoon parempi (isompi) nami. lihapullasta meni ihan kierroksille. Tunnarilla pitoja siis, tässä pitäs päästä etenemään, tekee vaikeaa oikea aikainen palkkaus.

Lopuksi vielä paikallaolot, kyllä. Jay teki elämänsä ekan paikallaolon kodin ulkopuolella, ja vielä ryhmässä, ja pysyi koko minuutin hievahtamatta. ihan huippu!

Tosi kiva fiilis jäi koulutuksesta. treeni-aiheita taas lisää. pitää muistaa edetäkin välillä asioissa, eikä tehdä vaan samoja juttuja.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Jalat kävi Turuus

Jay sai Lentsulta uuden lempinimen tänään eli kun tuo pentu on nyt kuulemma pelkkää jalkaa, ni sen on sit jalat. Käytiin Purina centerillä treenailemassa mm-tiimin kera tokoa. Jay pääsi ihan oikeesti treenailemaan tiimin mukana, ja eipä jäänyt paljoa muista jälkeen, sen verran pätevänä oli taas. Odotteluajat oli autossa häkissä nukkumassa, ja tosi reippaana nyt autoon ja pois.

Kolme eri settiä ekassa, leikkiä, siitä siirto seuruuseen, ja lelun vaihtoja. Omat narut jäi kotiin, ni joutu lainaamaan isosiskon naruja ja narupalloa. Narupallo osoittautui Jayn mielestä sikahauskaksi ja kivaksi, joutuu ottaa oman käyttöön myös. Tai hetki, ei meil taidakaan olla vielä omaa, eli joudunkin kai lelukauppaan menemään. Toka setissä ruutua ja luoksetulo. Oli molemmat tosi hyviä, joten ei kovin montaa toistoa. Pallo ruudussa oli tosi kiva, taisi kolmesti ottaa, ja vika täydestä matkasta, jeejee. Vika setissä vaihdoin ruokaan, ja otin seuruuta. Yleisöstä yritettiin huudella vaikka mitä, mutta pentua ei häirinnyt yhtään, eikä minua. Tuijotan kuulemma koiraa kokoajan ja liikkeiden välissä kun en katso ollenkaan koiraa, tulee Jay paljon parempaa seuruuta kuin seuruussa itsessään. Eivätpä tienneet, että mullakin oli teemana häiriö ja keskityttiin vaan tekemään kahdestaan, vaikka oli ihmislauma vieressä. Kyllähän me seurata osataan muuten, mutta häiriössä en ollut koskaan tehnyt aiemmin, menivätpä lankaan. Ihan huippuluokan keskittymistä, yhtään ei kiinnosta kukaan muu kuin minä kun tehdään, ja sitten kun lopetetaan kävelee seuraten hihnalle ja sitten moikkaillaan vasta ihmisiä.

Huomenna pääsee pentu tutustumaan tokokisoihin, kun menen liikkuroimaan seuran omat kisat.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Riitan opissa

Käytiin pentusisarusten Neon ja Draaman kanssa Riitan yksärillä. Ja kylläpä oli kannattava reissu, onneks kuukauden päästä uudelleen. Saatiin hyvä katsaus tämän hetken pentutreeniin. Draama teki ensin, Jay tokana, ja vikaksi Neo. Katsottiin kaikkien kanssa about samat asiat, PA, seuruu, nouto, leikkimistä, luoksetulo, ja ekstrana ehdittiin vielä Jayn kanssa katsoa kaukoja.

PA Jayllä tosi hyvä, tarjoaa hyvin, vielä voi tekniikkaa hioa käsiavulla kotona, ja saada loikkaa pois. Loikasta saa hyvän kisapalkan. Tarjoaa koko aika kun ei tehtykään perusasentoa, tosi hyvä voi vahvistaa. Namilla tehtiin. Näytin myös lelulla toimii vielä paremmin ja voi molemmilla jatkaa.

Seuruu. Tästä Riitta tuumasi että "WAU, nyt olen kyllä kade". Jaylla luontainen tapa tarjota hyvää seuruu paikkaa, Riitan mielestä ei tartte olla tiiviimpi, koska alkaa muuten tuomarit jo rokottamaan ylemmissä. Lelulla tuli selvästi ilmettä lisää. Ei saa palkata oikeelle, ettei vahvista liikaa sitä puskemista. Tämä pitää saada takaraivoista pois, kun Selmaa olen varmaan vuoden yrittänyt sillä saada parempaan paikkaan. Riitta tykkäsi että koira tarjoaa itse seuruuta, ja siitä tulee tosi super. lisää vaan samaa treeniä. Tosi hyvässä vaiheessa. käännöksiä mukaan ja häiriötä.

Nouto, ensin tunnarilla, ja saatiin esiin se ongelma mikä meillä on. ei halua luopua kapulasta ja vaihtaa leluun. Ruualla toimii paremmin. Joten vaihdettiin oikeaan noutokapulaan ja namiin ja homma alkoi pelittää kunnolla, näytti juuri siltä miltä vauhtinoudon kuuluukin irrotus sanalla.

Kahden lelun leikki. Tätä pitää treenata lisää. Ihan hyvin jo vaihtaa mutta, vielä kaipaa vahvistusta jotta saadaan noutoon siirrettyä tämä.

Luoksetulo, tehtiin kerran ja oli superhyvä. ei kyttää ei himmaa, alusta loppuun asenteella.

Kaukot. M-I oli kuulemma tosi hyvä, itse en ollut tyytyväinen, mutta liukas alusta vähän hidasti. I-M myös hyvä. S-M tosi hyvä tekniikka jo nyt, näkyy että tehtyä takapään käyttöä, sama toiseen suuntaan. Lisää vaan jumppaa ja vahvistusta. Takapään aktivointi juttuja. I-S loikasta ei ollut varma miten voimakkaaksi tuo kannattaa tehdä, ei ole vielä varmuutta miten tuomarit sen arvioi, jotkut saattaa vähentää pisteistä. vaikea arvioida. Kannattaisi ottaa aika hillitty loikka, tekniikka muuten hyvä. Kaikissa vaihdoissa pysyy jo nyt takapää tosi hyvin paikoillaan.

Ensi kerraksi seuruu ja kaukot vahvistusta vielä paremmaksi. Katsotaaan sitten jotain ihan muuta, mutta noista tulee Jaylle tsekki.

Takastullessa käytiin vielä Neon kera hallilla pyörähtämässä ja tutustumassa ilmapiiriin. Ei kerennyt enää treenata liikkurointeja, ehkä tänään sitten. Anna-Leena otti kuvia, pitää lisätä tähän sitten kun saan niitä. Ai niin ja blogiennätykset paukkuu, eilen tekstejä käynyt lukemassa 100. Järkyttävää.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

agilityn tapaista ja uuden paikan treeniä

Heti kun alkaa puhua, että ei tässä paljoa agia tule treenailtua niin sitten pääseekin heti halliin. Siellä kun nuo treenimahdollisuudet vapaatreenikortilla päivätöissä käyvälle ovat aika huonot, motivaatio olisi kyllä kova. Ois pitänyt vaan viime talven tapaan ottaa oma vakivuoro niin olisi päässyt kerta viikkoon säännöllisesti tekemään jotain. Mutta olipas vallan mahtavaa, kun pääsi maanantaina iltapäivästä treenaamaan agilityä Myyn kanssa, tehtiin Janitalta läksynä tulleita pakkovalsseja eri variaatioina. Homma alkaa näyttää jo erittäin hyvältä. Alamme selkeästi jo ymmärtämään toisiamme. Tottaki Jaykin pääsi agikentälle, ja kun oli mukavasti Jessica apupalkkaajana niin tehtiin putkia. Lähetyksiä suoraan, mutkaan, pimeään kulmaan, sylkkärillä. Sitten vielä U putkea, ja vähän irtoamista putkeen. Tosi helppo treenata kun on appari mukana. Piti sitten ahnehtia ja ottaa paria valssia siivekkeillä. Tauko ja Jay päätti alkaa tarjoamaan pa:ta, selkeä tokokoira, heti kun seisoskellaan vaan niin tullaan tarjoamaan sivulle. :)

Iltaruualla maahanmenoa asenteella, seuruuta, TK, KV, KO, aika kivat. L maahanmenon loppuosa oli sikahyvä, kerran kun muistutti niin katse pysyi edessä. Paikallaoloissa häiriötä. Pääsis ulos niin saisi matkaa lisää. Aamuruualla perussettiä. Iltapäivällä käytiin treenaamassa mun liikkurointeja sannan kanssa. Sara ja Hups teki evl läpi ja sara vielä avon, ja ei ois saanu ees ykköstä, hah. Ja Jay pääsi tekemään siis uudenpaikan treenin, ja saatiin häiriötäkin kun sattumalta Carita ja Juuso oli toisessa päässä kenttää treenaamassa, ei tartte mennä edes Ojankoon törmätäkseen tuttuihin. Onneksi oli avo jo tehty niin ei päässyt carita näkemään mitään, hah, huippusalaista toimintaa. En vain halua että kukaan keksii puhua että joku saisi jotain etua siitä että tietää liikejärkät etukäteen tmv. Mutta siis Jayhin takaisin, tehtiin leikkimistä, siitä siirtoa seuruuseen, alkaa toimia tosi hyvin ja oli täpäkkä. Parempi kuin koskaan. Pa tarjoamista leikkimisestä, tosi hyvä sekin, paljon parempaa kuin ruualla. Luoksetulo vielä suoraan leluun, tuli tosi kovaa, ja oli tuijottanut hiljaa koko matkan kun kävelin kentän poikki.

Kiireinen loppuviikko tulossa, tänään Riitta, perjantaina Turkuun Purinalle tokoilemaan (joo kuulostaa aika hullulta mennä Janitan halliin tokoilemaan), lauantaina liikkuroinnit, su Lentsu ja siitä kiirellä kohti Poria, jossa agiseminaari, kuunteluoppilaana vaan tosin. Näistä lisää ensi kerralla ;)

Hämmentävää muuten että maanantain bloggauksen jälkeen kävi sivuilla kauhea hulina kun yhden päivän aikana oli 65 lukijaa, järkyttävää että joku jaksaa lukea mun omia ajatuksia. 1200 lukijaa jo käynyt reilun kuukauden aikana. Terve vaan kaikille!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lisää leikkimistä

Leikkiminen on nyt meidän teemana ollut kaikessa, ja sama jatkui viikonlopun. Aamulenkillä leikitään, illalla leikitään, siinä välissäkin vähän. Eli siis se lelusta luopuminen ja jännitteen lisääminen, jotta saan sen oikeen asenteen myös kaikkeen tekemiseenkin. Ei sillä että Jayllä ois asenteessa mitään puutteellista, mutta haluan että myös se leikkiminen sujuu niinkuin haluan. Mulla on omat kriteerit ja tavoitteet mihin pyrin ja sitä kohti mennään. Jayn vatsavaivat ovat menneet, ja samalla on päästy myös ruokapalkalla treenaamiseen. Pa alkaa tulla jo ilman apuja, varsinkin sisällä. Ulkona tarttee selkeesti vielä enempi tukea siihen mitä halutaan. Pyrin edelleen pitämään sessiot mahd lyhyinä ja kivoina. I-M vaihto on hidas ja sitä on ruualla hinkattu, kun lelusta ei ollut vielä siihen apua. toisinpäin on ihan super (argh mikä kirosana, mutta sopi tähän kohtaa parhaiten). S-M hinkataan jumppata kuten takaisinpäin. I-S on edelleen hop ja se saa olla vielä aika loikka. Paikallaoloissa oon alkanu lisätä aikaa/häiriötä vuorotellen. Tosi hyvin kestää kaikki käden heilutukset ym ja vapautuu vasta sanasta. piilossaolot kestää jo hyvin 30sekkaa. lisään ja vähennän randomisti aikaa. Olen myös kasvattanut matkaa palkalle, jopa niin että palkka voi olla kulman takana ja silti pitää pystyä olemaan. Myös häiriökävelyt taakse on ohjelmassa, ja toimii hyvin. vapautus ilmeestä.

Sunnuntai iltana käytiin pikaisesti Jessican kanssa treenimässä ja katsottin lähinnä leikkiä, joka on kuulemma aika hyvällä mallilla. Lisää vaan sitä jännitettä ja sen siirtämistä esim seuruuseen. Tähän taas se "kyl meil kotona onnistuu" ja niinhän se on. Nyt oli vieras kenttä ja ihmisiä ympärillä ja silti tyyppi vaan tarraa leluun heti kiinni ja alkaa leikkiä. Mä niin tykkään tosta asenteesta mikä Jayllä on kaikkeen. Se on JEEJEE! Eilenkin pomppi kuin aropupu kun näki ihmisiä, ja ne loikat on sellasi puolen metrin korkuisia kenguruloikkia, ja sitten heti vaan mun kanssa tekemään hommia ja ihmiset unohtuu. Mahtavaa. Ruutua kokeilin eka kerran lelulle. Ei yhtä hyvä kun namikippo. Tosin epätasaisin maasto saatto vähän hämätä, kun ei nähnyt narua maasta. Oli kiva katsella myös mummon treeninimistä ja miettiä mitä kaikkee ominaisuuksia sieltä tuleekaan Jaylle. Oli aika kivannäköistä. Mulle tokossa koiran ilmeellä on suuri merkitys, toki niitä kriteerejä unohtamatta. Tällä hetkellä ainakin menossa oikeaan suuntaan. Joku voi sitten luvan kanssa potkaista, jos unohdan tämän.

Agia ei olla sisällä tehtyjen ohjaustreenien ja puunkiertojen lisäksi tehty. Muistin tuossa juuri, että mullahan ois parvekkeella se putki tosiaan. Pitäskin tuoda sisään sulamaan. Mutta eipä meillä kiire ole esteille. Ohjaukset kun rakennan kotona kuntoon, niin ei tartte vähäistä halliaikaa siihen käyttää. Sylkkärit, valssit, persjätöt toimii jo tosi hyvin kotona ja omassa pihassa. Tosi hyvin lukee liikettä ja hakee katseen. Luulen että tästäkin tulee aika hyvä. Tällä hetkellä en enää osaa sanoa kummasta tulee meidän ykköslaji, jotenkin tuo tokoilu Jayn kanssa vaan on niin kivaa, että toivottavasti muistan käydä siellä agikentälläkin (no joo ehkä tähän vaikuttaa moni muukin seikka, ja kohta pääsee uloskin)

Agi on muutenkin tällä hetkellä mulla vähän kaikilta osin tauolla tai ainakin hyvin vähissä. Koulutusryhmää kaksi kertaa vielä. Niin, ja mulla ei oo kisakoiraakaan tällä hetkellä, niin vaikeahan sitä on harrastaa. Omat koirat on joko sairaseläkkellä tai ei valmiita, ja lainakoirista Arttu on vielä saikulla, ja Stellan kanssa en enää jatkossa kisaa. Tämä on harmittanut kovasti, mutta kunnioitan Pirjon päätöstä vaihtaa ohjaajaa toiseen Stellan loppu-uralle. Olisin kyllä ollut tosi halukas vielä jatkamaan, mutta aina ei päätöksiin voi riittävästi vaikuttaa. Katsotaan nyt sitten miten menee Myyn kanssa, josko joskus saisin muutaman startin juosta sen kanssa, lupaavalta vaikuttaa ainakin parin treenin perusteella. Ja tosiaan Arttu on varmaan voimissaan jo ulkokaudeksi, jos ei Päivi uskaltaudu itse kisaamaan.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Lelu on kiva

Jayn kanssa on tämä viikko lähinnä leikitty lelulla. Saatiin Jessicalta ohjeeksi harjoitella lelusta luopumista ja sitä kautta lelua paremmin mukaan treenaamiseen. Jayhän oppi tämän jo ekalla kertaa, mutta on nyt kumminkin vahvisteltu koko viikko sitä. Eli joka treenissä on lelu palkkana. Tämä myös siksi, että raukalla meni jostain masu sekaisin, ja koko viikko on mennyt vähän huonolla ruualla,  ja sitä myöten ruokapalkkakin jäässä. Iltaruoka jo kesti hyvin sisällä, joten voinee taas jatkaa ruokapalkkaustakin. Huomasin muuten, että nyt kun on Jay tullut, nii olen jotenkin paljon fanaattisempi kaiken suhteen sen kanssa. Ehkä ne tavoitteet on eri tavalla asetettu, kun Jay on kokonaan vain mun ja aiemmin koirat on ollut enempi yhdessä koulutettu ja omistettu. Ja nytkin kun vähän meni ensin ruokahalut, niin olin jo tunkemassa ties mitä, ja kun sitten maha meni sekaisin, niin mietin kaikki mahdollisuudet läpi ja olin jo epätoivon partaalla. Ja nyt sai sitten Sanna toimia järjen äänenä ja sanoa, että mitäs sanoit sillon kun Hupsilla tai Saralla oli maha sekaisin " kyllä se siitä tokenee", haha, niin ne osat vaihtuu. Nyt hoidan itse kaiken tietoisesti, ja se näkyy myös Jayssä jo nyt, ei se paljoa korvaansa lotkauta jos Sanna yrittää kutsua, näkee vain mut :) melkeen ainaskin.

Tämä viikko siis lelulla, teemana ollut se oikee asenne, ylläri. Seuruu muuttui ulkonakin sellaiseksi miltä haluan tässä vaiheessa näyttävän. Eli tulee aika iholle ja on tosi ylöspäin suuntaunut ja terhakas. Täpäkkä. Lentsun läksyjä myös tehty, suorapalkalla jääviä, takapalkka ei ihan yksin ilman apparia oikeen meinaa toimia vielä. puunkiertoja ja siitä valsseja jne. Tulee tosi kovaa lelulle matalana. Tosi hyvä ilme. ME LIKE. Noutoa myös lelulla, pysyy melkein pitämättä jo sivulla ja lähtee sikakovaa ja palautus myös tosi kovaa, haasteena tunnarista luopuminen ja vaihto leluun. tätä pitää treenata.

Tykkään muutenkin tosi paljon Jayn leikkimisestä, siihen riittää vaikka maasta löytynyt lapanen. Mutta narulelu on kyl lemppari.

Eilen kolmanneksi viimeinen agiryhmän veto ja tuli tosi haikee olo, kun kerroin ryhmälle että en kouluta kesällä. Kovasti oli ihmiset harmissaan ja toivoivat että pääsevät syksyllä takas mun ryhmään, ehkä mä osaan sittenkin jotain. Onhan tuostakin porukasta kolmoseen noussut talven aikana kaksi, ja yksi nollasta aloittanut mölli on jo kisannut useampaan otteeseen. Mikä tärkeintä ohjaajien tekniikka ja ajoitus on parantunut huomattavasti, ainakin omaan silmään. Mä tykkään kauheesti tekniikoista ja siitä että koiralle kerrotaan ajoissa mitä tapahtuu seuraavaksi. Tykkään myös liikkua radalla, enkä vain seisoskella ja lähetellä koiraa, ei sovi mulle, joillekin voi sopia. Ja musta tuntuu, että Jayn kanssa tullaan tarviimaan jalkoja ja nopeaa reagointia. Onneksi on mahtavia opettavaisia lainakoiria millä saanut treenata liikettä ja ohjaamista tositoimissa. Oishan se tietty kiva joskus Hupsinkin kanssa joku startti juosta, kun nyt pääsisi ulos treenaamaan kepit ja keinun kuntoon. Hallin kun ei oikein tunnu pääsevän.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Turussa on mukavaa

Jay pääsi eka kertaa reissun päälle oikein kunnolla. Oltiin siis viikonloppu tuttuun tapaan Tuorlassa. Laskelin tuossa perjantaina että taisi olla noin 20. kerta Tuorlassa yöpymässä. On se vaan mukava paikka mennä koirien ja kavereiden kanssa majoittumaan, kaikkine aamiaispöytineen.

Perjantaina lähdettiin kiireellä suoraan töistä kotiutuessa kohti Turkua, ja mulla oli Janitan yksäri varattuna. Menin Myyn ja Hupsin kanssa. Olin yhtä hymyä treenin jälkeen, oli taas niin silmiä avaavaa ja opettavaista. Oli tosi hyvä, että tajusin Jessicalta pyytää Myytä treenattavaksi tuonne, kun Jayssa on varmaan paljon samoja piirteitä kun agitreenailut alkaa ja vauhtiin päästään. Myyn askelhan on ihan erilainen Hupsin laukkaan, ja se tuo ohjaukseen ihan erilaisen rytmin. Hupsin kanssa pitää asiat ennakoida todella paljon aiemmin kun laukka on todella pitkä, mutta toisaalta taas Hups kääntyy sika hyvin kun sille vaan kerrotaan etukäteen, että ton hypyn jälkeen muuten sitten ollaan menossa tuohon ja tuohon suuntaan. Hupsin ohjaajan lukeminen on tosi hyvää, Janita kehuikin, että Hups on mennyt viime näkemältä todella paljon eteenpäin. Tosin en kehdannut tunnustaa, että eihän me oo treenattu sen jälkeen kuin alle 10 kertaa ja tämä siis koko talven aikana. Ehkä tuo johtuu siis enemmälti Hupsin kasvamisesta ja mun oman rytmin paranemisesta, kuin itse treenaamisesta. Toki olen ne vähät kerrat kun treenaamaan olen päässyt, niin tehdä jotain laadukasta treeniä, hömppäilyn sijaan. Jos sen kanssa saisi kepit ja keinun kuntoon niin olisi melkeistä kisavalmis. Ennen treeniä meillä oli  vielä puomi ongelma, mutta kun Hups ei suostunut aallekaan kiipeämään niin, Janitahan tarrasi tähän heti ja korjattiin samalla sitten puomikin. Eli Hupsille ei pidä alkaa lässyttämään ja houkuttamaan sitä, vaan kylmästi valjaat päälle ja hevosen selkään. Eipä tarvinnut kuin 1-2 toistoa viedä niin mentiin taas täysillä molempia, on se aikamoinen koirakuiskaaja tuo Janita. Myyn kanssa otettiin aluksi pätkää ja siinä haasteeksi muotoutui ehkä se, että olen tottunut ohjaamaan eri tavalla irtoavaa ja etenevää koiraa, ja nyt pitäisi totutella toisenlaiseen tyyliin. Aivan mahtavaa oppia sain tässäkin. Myyn kanssa pitää muistaa pakkovalssit ym samantyyppiset ohjaukset ohjata kunnolla ja antaa tilaa, kun vastaavasti Hups on mun kanssa oppinut että kun vain kerron mitä saa suorittaa niin Hups menee. Tykkään itse nykyisin ohjata mahdollisimman hiljaa ja vähäeleisesti (näin ainakin luulin), kunnes Janita vähän kuittaili, että mihin ne kädet huitoo. Olin siis Myyn kanssa kuin lentoon lähdössä. Jotenkin se lyhyt laukka ja nopea askellus tekee itselle kiireen tunteen ja ohjaukset muuttui huiskimiseksi. Ei hitsiä mä olin taas tyytyväinen, ja suurinpiirtein Kaarinan asuntoilmoituksia katselemassa taas. Jay pääsi hengaamaan halliin, ja olikin aika kiltisti, ainakaan itse en radalle kuullut mitään, tosin olin aika kuplassa siellä.

Lauantai aamuna sitten Timo Liuhdon koulutukseen Myyn kanssa, ihan superia. Tosi hyviä neuvoja ja tykkäsin kovasti. Samat ongelmat löydettiin, eli se pakkovalssi, jaakotus ym. Mutta Myyn kanssa on niin mahtava mennä. Lisää vaan treeniä, ja kisakentät kutsuu, jos vain omistaja sen mahdollisuuden mulle suo. ;)
Jay oli taas ihmisten lulluteltavana ja käyttäytyi tosi hienosti. Käytiin samalla katsastamassa Jessican kanssa Jayn seuruuta, pa:ta, noutoa, lisäksi tehtiin leikkimistä ja luopumista. Tämä oli todella antoisaa oppia, ompa kiva kun on asiaan noin hyvin vihkiytynyt kasvattaja joka jakaa tietoaan auliisti. Tätä tulikin treenattua koko viikonloppu eri paikoissa, ja kotonakin vielä. Jay osaakin jo luopua lelusta paremmin kuin Hups ;)
Totesin että vaihdetaan palkaksi enempi lelua, ja namipalkalla sitten hinkatataan kotona.

Purinalta sitten kiirellä kaupan kautta Tuijan halliin ja MM-tiimin leirille. Oili oli kouluttamassa, ja mä siis liikkuroin. Vähän mietin, että mitä tuumaa mun liikkuroinnista, kun Oilihan bloggasi aika kärkkääseen sävyyn juuri ennen meidän omia karsintoja liikkuroinnista. Mutta tykkäsikin kovasti ja oli kovasti iloinen että tiimi panostaa treeneihin jopa omalla liikkurilla. On se vaan kiva saada olla mukana edes näin. Kun Jay on vielä kovin pieni noiden aikuisten koirien treeneihin. Ehkä sitten seuraavaan tiimiin pääsee jo Jay mukaan. :) vinkvink.

Tykkäsin kovasti Oilin tavasta kouluttaa, koiralle kerrotaan virheistä ja väärästä tavasta tehdä asioita, mutta ei missään nimessä rankaista. Ja kertomus Megistä oli melkein kuin olisi Hupsista puhunut, eli jospa Hups pääsisi myös maajoukkueeseen Sannan kanssa, ja mä suomenmestariksi, hahhaha. Ei vaan on tosi opettavaista kuulla, että ei kaikilla huipuillakaan koirankoulutus ole ruusuilla tanssimista vaan kompastuskiviä on monenlaisia matkalla ja se pitää ottaa opiksi, eikä saa lannistua missään nimessä, vaikka miten tulisi ympäriltä viestiä että lopeta jo hyvä ihminen. Lauantai ilta venähti Oililla iltakymmeneen, kun puhetta tuli ja tuli vain kokoajan lisää. Ihanan omistautunut kouluttaja.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin sitten klo 9 kisamaisella, joten itsellä riitti kiirettä. reilussa tunnissa vetäisin reilulle 10 koirakolle 3 evl liikettä, ja suurin osa halusi vielä seuruun. Todella hyvää liikkuritreeniä ja vieressä silmä tarkkana Oili. Hyvin kelpasi ja kehujakin tuli. Ja ilmeisen hyvä olin ollu karsinnassakin kun ei Oili muistanut että olin juuri siellä liikkuroinut. Jäätiin vielä pihalle tarinoimaan koulutuspäivän päätteeksi Oilin kanssa ja sain vielä tosi hyviä vinkkejä itsellekin. Siitä hurautettiin vielä Ojankoon katsomaan kun Päivi ja Emppu korkkasivat kolmosen radat upealla nollaradalla hypärillä. Mahtavaa! on kuin itse olisi taas nollan tehnyt. Päivin ohjaus on parantunut tosi paljon, ja pakko siitä on vähän krediittejä ottaa, vaikka miten omakehu haisisi. Kovasti on parivaljakko töitä tehnyt. Tilattiin vielä vähän uusia seuravaatteita, vaikkakin päällä oli juuri uunituoreet upeat MM-tiimin vaatteet. Jay pääsi siis vielä leikkimään agilitykisoihin ja oli tosi kiva. Suoraan leluun kiinni ja ei häiriöt kiinnostanut tippaakaan. Superhyvä keskittymiskyky.

Viikonloppu oli Jayllä ehkä vähän tylsä, kun paljon oli häkissä hengailua, ja odottelua. Ja vähän leikkiä ja lenkkeilyä. Jay oppi myös viikonloppuna nirsoilemaan ruuan kanssa, ja jäikin molempina päivinä yksi ateria kokonaan syömättä. Mutta kun muuten on ihan normi niin eipä tuossa mitään hätää.

Että semmoinen Jayn viikonloppu. Tänään aamulla sitten jatkettiin leikkimistä ja otin aamulenkillä lelun kanssa seuruuta ja puun kiertoo ja asenne oli ihan sikahyvä, ja sisälle tultua vaihdoin namiin ja se asenne oli edelleen hyvä. eli lelulla jatketaan.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tiksissä treenaamassa

Keskiviikko iltana ei mitään kummoista, käytiin pellolla koko laumalla, mukava hankikanto. Illalla lelun vaihtoa, ja kun sähköpostissa tuli uusi kurssivideo, niin pitihän sitä heti testailla. Namilla ei toiminut heti ihan niin hyvin kuin oisin ajatellut, kokeilut jatkuu.

Torstaina sitten tehis-pentutreenit, tai no oltiin siis Anna-Leenan kaa kaksistaan kun Karolla oli autovaikeuksia, mutta tätä on kumminkin odoteltu, ihan mahtavan kivaa mennä treenailemaan jonnekin ja pohtia ja katsella ja pohtia. Tein ruutua namikipolla. Vähän ehkä uusi paikka houkutuksineen teki mutkia ja fokus ei kestänyt täysin ruutuun, mutta aika hienosti täydeltä matkalta juosten perille asti. Tietty jos laittas jotkut miehekkäämän ruudunnauhat kuin pinkit, ni menis paremmin ;)

Toka setissä lentsun läksyä lelun heitolla, ja ei heti oikee tajunnu, et mikäs siinä lensi, mutta parin toiston jälkeen alko näyttää jo melkeen siltä mitä videollakin oli. ja sitten ekat testit takapalkkaa lelulla. Paristi piti karkailla sinne, mutta onneksi oli appari. Tosi täpäkkä stoppi takapalkalla, ehkä me ostettiin tämä. Seuruuta piti siinä samassa vähän treenailla, uusi paikka, joten käännökset ei oikee toiminu kun oli kaikkee kivaa (kuten HAVUJA) vieressä. Taisin muutaman kaukovaihdon ottaa ihan vaan siks kun uusi paikka.

Lopuksi vielä kiva lenkki ja pojat sai vähän juoksennella. Tosi kivaa, odottaa jo seuraavaa kertaa.

Tänään sitten Turkuun, uh, ihhaanaa. Jokseenkin aktiivinen viikonloppu taas luvassa: Janita, Timo ja mm-tiimin leiri uusine vaatteineen, ja herkkuineen. Niin ja Tuorla <3.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

arkirutiinit

Jaylle on alkanut muodostua kivat arkirutiinit. tai siis oikeastaan mulle ja jaylle. Aamulla mennään lenkille Selman kanssa, ja saa juoksennella. Sitten kotona pienet aamuruokatreenit, jotka pitää sisällään pa, seuruu, ohjaustekniikka tmv ja pienet paikallaolot, siitä vielä pikavisiitti ulos. Iltapäivällä töistä tullessa päiväruuan kanssa treenausta, milloin mitäkin. pitäs vähän kyl etukäteen miettiä enempi. Sitten "lenkille" tai jotain muuta kivaa esim käynti jossain uudessa paikkaa. Illalla sitten vähän taas treenausta, yleensä seuruut, pa, kaukoja, merkkiä, kapulan nostoja jne. Treenithän ei montaa minuuttia kerrallaan vie aikaa.

Eilen lenkillä käytiin lähimetsässä kallion päällä. Siellä on tosi kivoja mäntyjä mitä ympäri voi kierrättää. Tein siinä ensin hupsin kanssa pienen "agipätkän", meni tosi hienosti kaikilla ohjauksilla. No pitihän sitä jaynkin kanssa kokeilla, kun maassa oli vielä palkaksi joltain unohtunut villasukka! kaikkea mikä palkitsee voi käyttää palkkana. Tosi kivasti lähtee kiertämään, valssit on hyvät, sylkkärillä tai poispäinkäännöksellä lähti vähän huonommin kiertämään, mutta eipä sitä ole otettukaan vielä muualla kuin sisällä ilman kohdetta.

Tänään sitten aamuruualla juuri sylkkäreitä, poispäinkäännös, persjättö, valssi. eli ohjauksia. Paikallamakuu on jo aika hyvä, voin käydä jo selkeästi piilossa ja asenne pysyy hyvänä silti. Kaikessa kriteerinä mulla siis oikee asenne :)

Jay halusi ilmoittautua sitten oikeen tokokurssille. En ole itse ollut kuin kerran selman kanssa jollain sannan vetämällä kurssilla ja se oli ihan järkkyä. En vain osaa kuunnella sannan neuvoja. Mä haluun itse pohtia ja vaikka sitten kompastua ja oppia. Kyllä mä toki osaan kuunnella ja omaksua mitä muut kouluttajat neuvoo, mutta sannalta ohjeiden kuuleminen ei vaan sovi mulle.

No nyt on kivat paineet sitten kurssin vetäjälle, miten saa mut tottelee. Heh. Jos nyt ylipäänsä päästään koko kurssille. Jay on myös ilmoitettuna pentuagilitykurssille toukokuuksi. Onpas kiva päästä taas treenailee kohta oikeesti.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

treenailuja ja liikkuripäiviä

Mietin tuossa että pennulla on ollut varmaan supertylsä loppu viikko, kun ei ole ehtinyt treenailla, mutta kyllähän me on itseasiassa ihan kivasti jotain ehditty puuhastellakin. Torstaina ihan vaan perus ruokaleikit, pa, seuruu, kaukot, paikkamakuu (kävin piilossa). Illalla oli hallituksen kokous ja Jay oli taas ylimääräisenä hallituslaisena. Ei kyllä voi kun ihmetellä tuota reippautta. Uuteen paikkaan Outin luo ja käveli ensimmäisenä sisään ja ruokakuppia nuolemaan keittiöön, jo ennenkuin olin kynnystä ylittää. Koko illan jaksoi leikkiä Poju- irskin kanssa. Korvaakin sai syötäväkseen.

Perjantaina mulla lomapäivä, joten aamulla mukava aurinkolenkki pellolla, ja sitten iltapäiväksi hallille, jossa meillä MM-tiimin treenit, ja Jaykin pääsi mahtavaan seuraan treenailemaan. Tuleva maajoukkuekoira :)
Tehtiin ruutua pariin otteeseen namikipolla, vähän seuruuta isolla kentällä. Tosi kiva kun Jay vaan tulee mukana eikä lähde huitelemaan. Kerkesin muiden treenaillessa käydä vähän agikentälläkin putkea tekemässä, samalla kun tyhjensin kentän esteistä.

Lauantaina kennelliiton liikkuripäivässä puhumassa uuden liikkurin näkemyksistä, olipa kunnia saada kutsu tälläiseenkin tilaisuuteen puhumaan kokeneille (jotkut jopa 20 vuotta) liikkureille. Toisena puhujana oli Kallion Vesa, kertomassa kokeneemman liikkurin ajatuksista. Ai niin, ja sitten se Räsänen ja Lentsu, heh, joilla oli pienoinen kielimuuri ja ihollekaan ei saanut tulla. Päällimmäisenä jäi mieleen uudet tulevat koeluokat, jotka tulevat näillä näkymin voimaan 1.6.2015. Tosi kivoja muutoksia tulossa, ainakin omasta, ja monen muunkin paikallaolleen mielestä. Illalla ehdittiin vielä valoisalla lenkittämään koirat metsässä, ja Jayllä oli kivaa kun pääsi leikkimään metsään, kun siellä on niin paljon KÄPYJÄ. Tuo koira on ihan hulluna käpyihin.

Sunnuntaina sitten vuorossa koetoimitsijapäivä, joten koirat sai taas makoilla kotona. Tämä oli vähän lyhyempi, joten ehdittiin kameran kanssa metsälenkille, kun vielä upea sääkin vaan jatkuu.




keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

12vkoa ja rokotuksilla

Niin se aika menee kuin siivillä, nyt Jay pääsi jo rokotusreissulle. Ja pääsikin oikein bussikyydillä. Sanna oli Turus (taas) joten jouduin pakkautumaan Selman ja Jayn kanssa bussiin. Mutta reissu meni kyllä todella hienosti. Ensin odoteltiin kehän varressa pysäkillä ja J vain katseli ohikiitäviä autoja. Bussissa sai taas ihailevia katseita ja lullutteluja. Eläinlääkärissä ensin vaakaan joka näytti tasan 7kg. Selma oli muuten lihonu ja painoi 12,2kg. Hienosti odoteltiin vuoroamme ja J päätti käydä sitten nukkumaan, ei paljon jännittänyt. Kävi siinä vastaanottovirkailijakin lulluttelemassa, kun oli kasvattajan vanhoja treenikavereita.

Kotimatka päästiin onneksi autokyydillä, ja kotona pienet treenit jo, puunkiertoa ja muuta hauskaa.


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Naksuttelua ja kesäsuunnitelmia

On se kumma juttu tuo naksutin. Ei tartte kuin ottaa se käteen niin Jay alkaa tarjoamaan asioita. Ja vielä viime viikolla sanoin, että ei tää pentu tarjoo koskaan mitään. Eilen oli sitten ajatuksena jatkaa lentsun läksyjä ja tehdä peruuttamista, no lopputulemana mulla on pentu joka syöksyy taaksepäin maahan ja laittaa pään hienosti maahan. Ei ihan se lopputulema mitä piti, mutta kun lähti tuohon suuntaan tarjoamaan, niin vahvistetaan nyt sitä sitten. Kunhan pennulla on kivaa. Illalla oli vähän ajatuslukkoa, joten en mitään muuta uutta keksinyt, käytiin me hihnalenkillä ison tien varressa uudessa kohtaa missä ei oo ennen menty, ja pentu pentele keksi että kun bussipysäkin kohdalla meni auto ohi ni minäpä yritän singota sen perään. Kyllä sai kuulla kunniansa, autoja et ala todellakaan jahtaamaan. Varmaan vain joku reaktio kun puskan takaa joku meni nopeasti ohi.

Sanna yritti sitten Saran kanssa ottaa jotain kaukoja ja pa:ta, niin samantien kun Sanna naksautti hihnan irti, aloitti Jay järkyttävän metelin. MINÄ KANS, minäkin haluun treenata. miks toi saa treenata ja minä en. kyllä siinä ohikulkijat katselivat, että mikä eläinrääkkääjä tääl on liikkeellä. No on sillä ainakin treenimotivaatiota. Ja ahne se on. Aamuruualla Selma söi taas sit omaan tahtiinsa siipeään eli sikahitaasti, niin Jay kun pääsi siiven vainuun, niin siitä alkoikin mekkala, pikkasen on ahne tyyppi. Sai Selmalta napattua puolikkaan siivenkin ja painui pihalle syömään muristen.

Kalenteri alkaa näyttää muuten ensi kesän osalta ja Jayn kannalta aika mukavan tilavalta. Olen onnistunut karsimaan lähestulkoon jokaisen velvoitteen pois. En kouluta agilityä, en kouluta tokoa, Hups jäi pois aluevalmennuksesta (siitä ei sen enempää enää), ei ole kisasuunnitelmia kenenkään kanssa. No Selma pääsee ehkä syksyllä jonkun tokokisan kokeilemaan, mutta muuten saan nautiskella pennun kanssa treenailusta. uh, ihanaa.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Jayn treenailut siirtyi sitten tänne

Alkoi tuo Sannan oma treeniblogi täyttyä Jayn treeneistä, niin tuumasin, että alanpa kirjoitella omaani. SAA LUKEE, MUT EI OO PAKKO. Tänne tulee kuvia ja muitakin kuulumisia kuin treenaamista, koska eihän pennun elämä ja matka kohti niitä isojen koirien kisoja ole pelkkää treeniä.


Eli tämän blogin tarkoitus on löytää se oikee asenne, ja pitää se.

Jayn puuhailut 27.2-3.3

Pitäisi taas muistella mitä on tullut puuhailtua. Näiden muistioiden tarkoitushan on vaan palvella itseäni, treenipäivyrinä, jotta pysyy kartalla siitä miten ja mitä on tehnyt.

Keskiviikosta siis jatketaan, hallilla käytiin pyörähtämässä, kun sannan tehikset. Kentät kaikki täynnä, joten oltiin lähinnä ulkoilemassa. Lenkkipolulla alo luoksetulo (matkaa tais olla 10m, hyvin pysyi odottamassa), autettuna sivulle, seuruuta, käännöksiä, vasenta pitää treenaa enempi, kaukojumppaa (tää on vähän niinku aina), sitten sara mukaan ja pienet kävelyt ladulla, Sarakin intoutui leikkimään Jayn kanssa. Sitten katsomaan tehiksen treenejä, Heidi koutsimassa. Jay oli oikea mallikuuntelija, tosi hienosti malttaa nyt jo olla kentän laidalla odottamassa, kunhan ei syliin nosta katselemaan. Vinkupallot ym on vielä vaikeita, kun ei pääse leikkimään. Kotona illalla vielä samaa settiä kuin päivällä.

Torstaina ulkona puun kiertoa, matka kasvaa, pitää muistaa molemmat puolet. Lentsun läksyistä otettiin noudon alkeita, ei meinannu sisällä sujua, peruuttamista ei lähde tarjoamaan pitää miettiä taktiikkaa.

Perjantaina päivällä Hupsin aluevalmennukset, jotka kesti 8min, olipa järkeä lähteä aiemmin töistä kiireellä todetakseen, että treenikaverit ei suostu joustamaan, joten kerettiin tekemään vain eka kierros kun auton piti päästä ojankoon. Illalla Jayn kanssa pihalla tehtiin merkkiä, noutoa, nostoja, Jay oli ehkä maailman paras mielen kohottaja. Siitä tulee niiiiin hyvä, kun vain maltan tehdä asiat oikein.

Lauantaina aamulla metsälenkkiä selman kanssa, siellä noutoja kepillä, ja samalla vähän ”tunnaria”, eli piilotin oman ja Jay sai etsiä, toi ekalla kertaa kävyn, tokalla kertaa jatkoi työskentelyä niin pitkään että löysi ”oman”, ihan sika hyvä. Tyyppi on niin tohkeissaan kun sitä vain kehuu. Hihnakävelyä pitää vielä treenata, kun kulkee oma hihna ja selman hihna suussa osan matkaa, ilman hihnaa ei lähde maatakiertävälle radalle vaan pysyy lähietäisyydellä koko ajan. Illalla 15sek paikkamakuu, super, kaukojumpat, pa.

Sunnuntai vähän rentoiltiin taas metsässä, päivällä ulkona taas merkkiä, nostoja, noutoa. Kokeilin huvikseen kaukoja 3m päästä ja tyyppi osaa, en meinannu uskoa silmiäni, kun meni täydellisesti S-I, ja I-S, I-M on vielä käsiavulla, niin ei saa etäisyyttä, ja samoin S-M. Takajalat paikallaan. Luoksetulo 5m matkalla hieno, avuja voi vähentää jo vähän. Seuruussa voi kävellä jo ihan normaalisti, pienellä käsiavulla. Keskiviikkona Jaylle sitten rokotukset, ja selmalle kanssa. Niin ja Jay löytyy nyt myös koiranetistä, vähän hitaasti kulkee tuo posti tuolta skotlannin nummilta välillä, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Aikamoinen kultakimpale tuo otus.