Viikonloppuna kahdet agikisat, yksi tokokoulutus ja ratamestarointi. eli teemalla hurry up and wait.
Lauantaina seuran omat kisat. kisakirjeessä luki rataantutustuminen 9.30 joten tähtäsin pelipaikalla jo ennen yhdeksää, minit menossa, klo 9 alkoi medien rataantutustuminen joten lenkille siinä kohtaa. Tosi hyvä fiilis, kuuntelin samalla musiikkia, ja kävin tekee ulkokentällä kepit, meni tosi hienosti. siinä sitten takas tullessa soi puhelin "missä sä olet, tääl on jo rataantutustuminen menossa" klo oli 9.20 ja eikun juoksuksi, Paula vastassa ulko-ovella, että missä sä oikeen kuppaat anna tänne se koirasi. Eikun radalla juosten, ja kävelin 2-3 kertaa radan läpi ja tulee kuulutus "rataantutustuminen päättynyt, ensimmäisenä radalle menee sejase..." joten menin sitten hakemaan Jayn takaisin Paulalta, ja kiitin avusta, ei hajuakaan askelista radalla. yritän nähdä rataa mielikuvissa, ei oikein toimi, telkkari rikki. sitten käännyn ympäri ja radalle lappaa muita mattimyöhäsiä tutustumaan kaikessa rauhassa, tässä kohtaa menee fiilikset kyllä lopullisesti, miksei näistä kerrota mitään, millä oikeudella toiset ajetaan pois ja toiset saa mennä. Olisihan se ollut kiva jos olisi kuulutettu että aloitamme aiemmin, tai kerrottu ilmossa että on pois niin ja niin monta että alkaa aiemmin rataantutustuminen jnejne. Alkoi vituttaa, yritin kuunnella musiikkia, ei toimi, lämppäilin itteäni, ei oikein huvita. Sitten oma vuoro, vitonen kepeiltä kun en malta odottaa, olen väärässä kohtaa. hylly vääränpään putkeen, toinen hylly, ja kolmas jne. meinaan jo kävellä pois radalta, mutta kun oli puomi lopussa, niin tuumasin että seisotetaan ny ainaki kontaktilla. toimii. Ratojen välissä menin istumaan ensin yksin ja kuuntelin musiikkia ja korjailin asennevammaa, menin juttelee kavereille, jotka tsemppaa tosi paljon, ja sain hyvän fiiliksen takaisin, ja viimeistään siinä kohtaa kun yksi sanoo, että ei tuu tokaradalle kun koira vähän ontuu, niin ajattelen mikä idiootti olin, mulla on terve koira ja nillitän pikkuasiasta, kun en ehdi tutustua rataan. Toka rata, en uskalla lämppää koiraa ollenkaan ennen rataantutustumista, seison kun tatti radan reunalla kaikki luokat, ja onneksi seison rata alkaa 32min (tarkistin puhelimesta), sain ihan ok speksit nyt. alku tuntui vähän siltä että en ollut varma mitä teen. Menen odottamaan omaa vuoroa, olen menossa radalle seuraavana, kunnes sisäänheittäjä tulee ja sanoo, että älä mene sinne vielä, sanon että odotan kyllä tässä reunalla että kyl mä nään että sielä on koira radalla. ja eikun painokkaammin että älä mene, seis, tule pois siitä. sanon että mun vuoro on seuraava ja kyl mä saan mennä siihen radan reunalle oottaa. Sitten alkaa urputtaa että ei ole mun vuoro on ton toisen koiran vuoro, johon sanon että kyllä mä vielä tähän asti olen numerot osannut, jos tuolla on 40 ja mun nro on 41 niin kyllä mä silloin menen seuraavaksi, ja sitten vasta sisäänheittäjä alkaa selata paperiaan ja toteaa oho sori mee sit. ja tällä hetkellä tuomari viheltää jo pilliin, enpähän ehtinyt valmistautua ollenkaan. Kiitos tästäkin. kupla puhki. ja hyl kolmos esteellä. sain onneksi sitten korjattua mieleni ja loppuradan sain tehtyä suht normisti. mutta pitääpä miettiä jatkossa kisaanko enää seuran omissa kisoissa.
iltapäivällä sitten marin koutsaamat treenit tehisporukalle, viisi meitä oli päässyt paikalle. nyyttärimeiningillä syötävää ja kahvia. Fiilis nousi kattoon, ihan mahtavan hauskaa oli. Jaykin oli tosi taitava, ja porukka alkoi jo yllyttää kisoihin pikku hiljaa. no kunhan saadaan tunnari kuntoon, niin sitten katsellaan. Otin Jayn kanssa alkuun sitä tunnaria, ja jatkettiin marin kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin, eli ajatusta nyt lisää peliin vaan, jay menee vähän sillai takki auki, ja ottaa usein viereisen omasta kun tulee haju vaan vähän sieltäpäin. Nyt on mennyt niin että eka on aina hyvä ja sitten maltti katoaa. Todettiin, että jos jatkossakin eka on hyvä niin sitten muuta treeniä välissä ja myöhemmin uusi yritys. ei turhaan jäädä jauhamaan jos on ekalla hyvä. sitten vähän seuruuta, ja lähinnä siinä nyt sitten palkkaamista, kun olen jostain syystä namit hylännyt ja on mennyt lelun kyttäämiseksi homma. lisäksi sain satinkutia perusasennossa auttamisesta. on tullut varmaankin kun olen luoksarin loppua tehnyt paljon ja läpsytellyt siinä paljon, sekä agikisojen starteista kun pitää saada just oikeaan suuntaan linjojen mukaan. laiskanläksyjä tähän. Toka setissä merkkiä, joka oli marin mukaan aika kiva. vähän halusin lisää vauhtia, kun menee sillai ihan ok, mutta näkyy että ajatus on kapuloissa vähän. Tähän tosi hyvä treeni apparin kanssa tehtäväksi. pitääkin ensi treeneissä heti jatkaa.
Illalla kotona sitten fiilistelyä ja musiikin kuuntelua, ja syvää pohdintaa ja ajattelua, mikä meni pieleen. lähinnä se oli oma ajatus, miksi annan tuollaisten asioiden vaikuttaa, en mä tokokisoissakaan jää kuuntelemaan edes tuomarin jorinoita liikkeiden välissä, vaan olen todellakin kuplassa, johon juurui ja juuri kuuluu liikkurin käskyt. Miten mulla nyt hajos se kupla, se oli varmaan se puhelu kun keskeytti mun iloisen kävelyn. tosin olihan se kiva että soitetaan että ala tulla. mutta siitä kun läksin juoksemaan ja juoksin radalle jne niin mato oli valmiina. ei enää ilman kyttääjää/ketyä kisoihin.
sunnuntaina sitten lohjalle kisoihin. viimeksi oli tosi kivat kisat siellä ja niin nytkin. kiva uusi halli, vaikkakin hiekkapohjalla. henkilökunta iloista ja avuliasta. sain jopa hyppystartinkin vaihdettua lahjakorttiin kun oli jo nolla hypäriltä alla. kisatkin eteni todella nopeaan. kaikkien säkäluokkien tutustuminen samaan aikaan, joten ei tarvinnut hoppuilla. toka rataantutustuminen alkoi 45min etuajassa, kun tuomari ei ollut kääntänyt kelloaan ja luuli että ollaan jälessä. mutta hienosti sitten kysyi että onko kaikki paikalla ja saatte tutustua niin pitkään kun haluatte, kun ei ole kiirettä. tosi kivaa. eka startti, 10. tuli yksi rima alas ja sain ylösmenokontaktilta vitosen (videolta näkyy kun ottaa kyllä sen, sekä vieressä kisoja seurannut tyyppi sanoi myös että ihan varmasti otti), mutta toisiksi nopein aika koko radalla, nopeampi oli vain koira joka tuli rimat sylissä liitämällä. Tosi hyvää seuraa, ja sain napattua hannalta päänahan voittamalla ajassa heidät :) sekunnilla. pienestä sitä osaa ilonsa napata kun on hauskaa. mulle jopa tyrkyteltiin ruskaa seuraaviin kisoihin, kun hanna ei itse pääse, oi mikä kunnia se olisikaan. tykkään kovasti ruskasta (ja niin muuten Jaykin tykkää, joka kerta olisi sitä liehittelemässä). nyt ohjasin kunnolla ja rauhallisesti. kepit onnistui hyvin. toka rata hyl, oli aika haastava takaa kierron sijaan jay irtosi ansaesteelle, mutta sain jatkettua rataa hyvin. kunnes lopussa olin myöhässä valssissa ja homma levisi, iloinen irtoaminen puomille ja hienosti loppuun vaikka itse jäin hölkkäilemään taakse. ihan mahtava fiilis vaikka hylly tulikin. edellispäivän pettymykset kuitattu.
Sitten kiirellä koirat kotiin ja ojankoon ratamestariksi ton van der laarille. olikin jo mun toinen rata rakennettu, joten mulle jäi vaan numeroiden laitto ja tt opastus, sekä vikan radan rakennus, jonka tosin tuomari rakensi lähestulkoon kokonaan itse. tosi kiva tuomari, todella haastavat radat. kiva päästä tänään ja huomenna koulutukseen hänelle. saa varmaan vähän uusia ajatuksia.
viikonloppu oli siis kiireen lisäksi myös tunteiden osalta vuoristorataa. mietin tuossa että liekö perjantaina lähestyvät hautajaiset jo päässä kun on tunteet niin herkässä koko aika. siis sillai että saattaa ärsyyntyä ihan mistä vaan ja vastaavasti saa iloa milloin mistäkin pikkuasiasta, en mä nyt miksikään jonne aaroniksi ala :) mutta tämähän on vain agilityelämää.
