Samalla asenteella tulevaisuuteen!

Siinä Elinan kommentti eilisillan treeneistä. Ei vitsi että oli kyllä taas niin sairaan kivaa. aivan mahtavaa! Teemana oli kokonaisuus ja toteutus ensin ilman koiraa rata virtuaalikoiran kanssa, ja kellotettiin se, ja sitten koiran kanssa. Heti sain sapiskaa kun en ohjannut virtuaalikoiraa vaan kiirehdin ohjaamaan vaan esteitä. pari kertaa piti mennä ennenkuin kelpasi, aika pätkällä oli ensin jotain 23sek ja sitten kunnolla virtuaalikoiran kanssa mentynä 27. ja lopulta Jayn kanssa 28. Virtuaaliohjaus ja koiran kanssa ohjaus oli sekunnin sisällä toisistaan, joka oli aikas hyvä. Sitten jatkettiin Jayn kanssa. Kahdessa pätkässä koko rata. eli ekat 16 ja sitten 14-29. Ekalla pätkällä ehdittiin kokeilla kepeille vientiin paria eri ohjausta. Pakkovalssilla kepeille oli itselle taas vähän oudompi kun meinasin jäädä kiinni edelliseen hyppyyn enkä luottanut linjan tuovan suoraan kepeille. loppuosan pätkä meni ekalla jo aika hyvin, ja sitten sain läksytystä taas kiirehtimisestä, enkä katso taaskaa koiraa. Heti kun otin kunnolla kontaktin koiraan, muuttui ohjaus rauhallisemmaksi ja täsmälliseksi ja kiire jäi pois. Ihan huikean hieno ja hyväntuntuinen pätkä.

A on nyt sitten pohdinnalla vaihtaako vai eikö vaihtaako, ja todettiin Elinan kanssa että vaihdetaan, mutta vaihdetaan käsky samalla, eli pidetään molemmat. nyt vain sitten treenaamaan. pitää muistaa kriteerit molempiin. Keinu on myös vähän kiikun kaakun nyt.

Ei vitsi mikä fiilis oli treenien jälkeen.

Onneksi on MM-tiimi

Viikonloppuna vuoden eka mm-tiimin leiriviikonloppu. Mari jatkaa koutsaamista, tiimissä muutama uusi tulokas, jotka soljahtivat joukkoon ihan kuin oisi pidempään olleet, no olihan nuo jo tuttuja ojangosta ;). Laskeskelin tuossa, että alkuperäisestä MM-tiimistä on vieläkin 7 mukana joukossa, joten alle puolet on vaihtunut tässä reilussa kahdessa vuodessa. Aivan mahtavaa on kyllä olla mukana tässä matkassa. Leiriviikonloput on kyllä jotain mitä ei tajua ennenkuin joutuu jättämään itse väliin, ja harmittelee sitä sitten seuraavat puoli vuotta. Onneksi pääsin taas mukaan. Lauantaina kaksi kierrosta, paikkikset, ja kimppahäröilytreenit. Aloitettiin paikkiksilla. Jay teki tosi hienon istumisen. kävin kurkkaa aina välillä ja muistuttelin. Makuussa (todella vino piilo) meni mutkalle kohti piiloa jossain kohtaa.

Ekalla kierroksella aloittelin tunnarilla, siihen pitää saada nyt malttia. Marilta tuli (jälleen) hyvät jatko-ohjeet miten edetään treenissä. ja jo muutamalla toistolla oli taas ihan eri koira. varsinainen koirakuiskaaja. Marissa on just se hyvä, kun on koutsannut nyt pari vuotta meitä, ja treenailee paljon Maijan kanssa, niin tietää tasan tarkkaan millai Jay on ja millai äippä on, ja osaa suositella, miten mentäisiin hyvin eteenpäin. Vaikka Jay onkin niin paljon erilainenkuin Nyde, niin silti on kuitenkin tosi paljon samoja juttuja mitkä toimii. Toka kiekalla otin seuruu/pa häiriötä. Jayn pitää nyt alkaa ottaa vähän tosissaan tuossa seuruussa, ei voi kurkkia ylimääräisiä. Pa otettiin ensin peilin edessä, ja olin yllättynyt miten taitava olikin jo häiriössä. Jay alkaa olla valmis jo aika isoonkin häiriöön. Olen ollut itse tosi varovainen häiriötreenissä, ettei turhia tule painostettua koiraa, jos ei tiedä mitä vaaditaan, mutta nyt alkais olla jo valmis. Sama seuruussa, jossa oli parempi kuin pitkään aikaan.

häiriöringissä jay on jo aika hyvä, kaukot on edelleen vaikeet jos vieressä tapahtuu kanssa jotain, muttei mene vääriin käskyihin.

Sunnuntaina Jayn kanssa kaukoja, tähän tuli hyvä idis mamman treeneistä, kiitostavaan (tuli jo aamulla kotonakin testailtua ja nyt alkaa toimia :) ), sitten seuruun askelia, jotka on ihan järkyt. Nyt rauhallisuutta ja jämäkkää tekniikkatreeniä sekä itselle että Jaylle. Maahanmenoja otettiin jossain välissä myös ja tämä kaipaa myös täsmätreeniä.

Tulipahan taas mässäiltyä viikonloppu ihan urakalla, ja ennenkaikkea nautittua aivan mahtavasta seurasta. Ei vitsi mitä klassikkoja taas syntyi, ja uudet säännöt pääsi kunnon kommenttikierrokselle, ja osa jopa innostui testailemaan uutta kiertoa, kun oli uusi hyppykin tarjolla. tuo tulee olemaan kyllä vedenjakaja monelta osin, ja toivotaan että sille paikkikselle nyt tehtäis vielä jotain...

Ei vitsi kun on tokointo palannut ihan toisella tapaa. ja tänään taas Turkuun, agilityn pariin.

hakemuksesi valmennusrenkaaseen

Meinas (tai ei ees meinannut vaan meni) usko mennä, missä meidän vastaus luuhaa, ja heti kun vähän huutelin niin Heidi hoiteli asian, ja sain kadonneen kirjeen sähköpostitse kennelliitosta. Kuka lähettää nykyisin enää kirjepostia? muut saivat vastauksensa jo keskiviikkona. 

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä arvioinnin kanssa. tästä sitten jatketaan treenien parissa, ja itseasiassa on jatkettu jo. 

"Kiitos mielenkiinnostasi TOKOn valmennusrengasta kohtaan. Valitettavasti et tällä kertaa ollut valittujen joukossa.

Näyttökokeesta saatu kommentti:

”Kiva ja innokas, mutta vähän vallaton nuori koira. Vaatii huolellisempaa koulutusta, paljon virheitä perusjutuissa. Harmi, koska koirassa olisi potentiaalia. Koira vastaa hyvin ohjaajan kehuihin.”

Aurinkoista kevään odotusta ja mukavia harjoitushetkiä tokon parissa!

TOKO-työryhmän puolesta

Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry"

pientä ja pilkottua mitä parhaimmassa seurassa

Pienen tuumaustauon (1,5vkoa) jälkeen takaisin tokotreenien pariin. Muilla oli ohjelmassa kisamaiset, mutta tylsänä tyyppinä, mä kielsin itseltäni kaikki kokonaiset liikkeet joksikin aikaa. Treenikavereille annoin myös luvan potkaista jos erehdyn jonkun liikkeen kokonaisena tekemään.

Nyt siis ajatus takaisin pieneen ja pilkottuun myös hallilla. Alkuun kehääntuloja. haluan enempi aktiivisuutta minua kohtaan, eikä siihen että tarkistetaan katseella kaikki merkit, ja kehässä olevat ihmiset. Saa kyllä vilkaista tuossa kohtaa, mutta ei saa jumittua. hiffasi leikin heti, muutama toisto tätä. Samalla vähän siirtymiä, Sara ohjaili eri puolille kenttää liikkeiden aloituksiin, nämä oli aika hyviä. Siitä sitten siirryttiin seuruun aloituksiin. Tässä piti oikeesti jo muistuttaa että seuraa käsky ei tarkoita "tuijota eteenpäin hetki", vaan "pidä kontakti" eli liikkeille lähdöistä on tullut vähän levottomia. Tästä siirryttiin sitten yhteen askeleeseen, ja muutaman toiston jälkeen tein pari askelta ja käännös johonkin suuntaan. nämä oli jo aikas hyviä. täyskäännös merkin vieressä sai katseen harhautumaan hetkeksi. mutta muuten hyvä.

Ohjatun kapulan kuskaukset ja käsky, palkka kun ottaa kontaktin, saa mun puolesta katsoa sen kapulan viennin mutta sitten pitää ottaa kontakti. toimii. Kaukojen jättöjä. haluan sen aktiiviseksi minua kohtaan, tämä meni hyvin. kaukojen eka vaihto. hohhoijaa, ei kyllä hallissa vielä toimi. läheltä pitää tehdä, että saa hyvän nousun. tein m-s vaihdon ekana, kun ollut se vaikein. tässä uusi käsimerkki ja ihan ei vielä kaukaa toimi. kotona tulee seinät vastaan etäisyydessä.

Vikana tunnari, en ole tehnyt kolmeen viikkoon yhtään tunnaria ja se näkyi, ei taas malta haistella, vaan nappaa oman jälkeen vaan jonkun, uusinnalla malttoi haistella jo vähän. pitäs muistaa taas treenaa ja muistuttaa haistelusta, en tehnyt tätäkään koemaisena.

Paikkaistumista pääsin tekemään Devinin häiriöapuna. sain tehtyä tosi hyviä jättöjä, oli todella tukevasti istumassa, ja vaikka muut maasssa tai tuli maa käskyjä ei mennyt lankaan. Deviniä piti häiriököidä vielä leikkimällä edessä niin otin lennosta jääviä, ja maa on ihan hukassa, tätä muistuttelin illalla vielä kotona ja aamulla ja alkoi taas löytyä, eikä kaikilla käskyillä tarjoa sitä istumista jota hinkattiin aiemmin paljon, sen ollessa hukassa, on tää aikamoista tasapainoilua.

Maailman parhaat treenikaverit toi treeneihin reippausnameja, kun tuli päivällä tietoja ihmisille pääsystä valmennusrenkaaseen, meille ei tietenkään tullut vielä koko kirjettä, joten joudun vielä ylimääräisen päivän tuskailemaan sen murska-arvion kanssa, mitä muutama treenikaveri oli saanut. Eihän sitä nyt tartteis kumminkaan ihan maan rakoon haukkua, aina löytyy kumminkin jotain positiivista, pyysinkin sannaa piilottamaan kirjeen jos siellä lukee pelkkää negaa. Olin jo ehtinyt unohtaa koko näytön kun oli niin kivat agikisat ja treenit viime viikolla. nyt taas palas huonot fiilikset ja piti tehdä illalla töitä että sain treeneissä ilon takaisin itselle. mut onneksi on positiiviset treenikaverit jotka tsemppaa toisiaan!

Oli kyllä kiva kun meidän seurasta pääsi sentään kolme renkaaseen. Onnea Carita, Ansu ja Maarit!! olette todellakin paikkanne ansainneet!

saletisti natsaa, ja mielenhallinnan harjoituksia kisoissa

Viikonloppuna oli siis 6 starttia agilityä juostavana, ja 3 rataa niiden välissä ratamestaroitavana. Ei siis liiemmin aikaa sohvalla makaamiseen. Silti mun hartiat huutaa hoosiannaa, ja meinaa taju lähteä.
Ensin seuran omat kisat Ojangossa, Sanna hoputteli paikalle jo ennen puolta päivää, ei jaksanut istua kotona ja odotella, joten sinne sitten hengaamaan, ja katsomaan toisen tuomarin mediratoja. Omat startit alkoi klo 13. Esa tuomaroi, varsin mukavat ja osin haastavat radat. haasteellisuus tuli kepeille vienneissä ja vauhdissa. Ekalla radalla sain mielestäni hyvän ajatuksen siitä mitä aion tehdä, mutta homma levisi jo nelosena olleen puomin kohdalla. puomin alla oli putki jotai pelkäsin, joten vedin sitten koiran ohi koko puomista, ja sen jälkeen noin 5 kertaa sinne putkeen. sain kuitenkin jatkaa radan loppuun, tai yritin jatkaa, kunnes aalta tuli läpi ja uusin ja kävelin pois. järkky fiilis radan jälkeen, menin ulos lenkille ja soimasin itseäni ja kiroilin ja raivosin itselleni, miten tyhmä pitää olla. sitten kokosin ajatukset ja uusi yritys hypärillä. tosi vauhdikas alku ja kiire kepeille, ettei mene viereen putkeen. kerkesin ihan loistavasti, mutta sitten jäin seisomaan ja jay tuli kepeiltä pois, jatkettiin ja lopussa tuli vielä vedätyksellä yksi rima, mutta hyvä rata muuten. parempi fiilis. Viimeiselle radalle sisuuntuneena. nollana viimeiselle esteelle, ja mitä tapahtuu, Jay valuu ohi ja tulee hypyn takaa. HYL. miten voi hyllyttää viimeiselle esteelle, voi elämän kevät. kyllä otti pannuun. video tosi hyvä rata oli kyllä muuten. tämän perään vielä muutama tunti kisatöitä, ni ei päässyt ees kotiin katsomaan videota ja miettimään.

Aamulla sitten ylös ihan luvattoman aikaisin, ja kohti Janakkalaa. maksien eka startti klo 8! ihan unessa vielä. ja se näkyi tuloksessa. hyppärillä aloitettiin, ja nelosesteellä olin ihan väärällä puolella koko estettä, ja rata levisi sitten siinä, taistelin kuitenkin loppuun asti. ja taas nollailtiin. hyvät tsemppaukset tuli kyllä porukalta ratojen välissä, ja kun ulkona alkoi aurinko paistaa ja käveltiin sitten siellä pitkään Jayn kanssa sain ajatukset taas pois hyllystä ja uuteen rataan. mukavat lörpöttelyt vielä ennen rataa minnan kanssa ja olin jo totaalisen unohtanut edellisen päivän kisat ja edellisen radan. Tuloksena tästä sitten NOLLA ja kun kävin vilkaisemassa miten sijoituttiin niin oli nimen perään kirjoitettu vielä SERT-A!! aivan mahtavaa. Enpä ois uskonut että vielä olisi sertin aika meille, mutta näemmä oli sitten. Esa oli kiva ja oli vielä kysymättä kuvannutkin radat (toka ja vika). Vikalle radalle sitten tosi rennolla fiiliksellä, ja se näkyi etenemässä, koirankin vauhti kasvoi 0,5m/s kun vain uskallettiin mennä, ja tehtiin yksi meidän parhaista ellei paras kisarata, mutta harmittavasti yksi rima tuli loppupuolella. aika oli ihan kärkikastia kuitenkin, ja kun oli kisaamassa muutamia Suomen nopeimmista koirista, niin kyllä kelpaa.

Nyt olis sitten 2 nollaa seitsemästä kasassa. Eikun kohti uusia kisoja.

Hieman erilainen viikko

Tällä viikolla olen vähän löysäillyt. ja ihan tarkoituksella, aloin miettiä joku aika sitten Tiinan kirjoittaman blogin innoittamana treenimäärää, ja sitten vielä kun oli tuo renkaan näyttökoe, joka ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut, tai no koira teki tismalleen sillä tasolla kuin sille on opetettu. (Olen soimannut siitä jo itseäni riittävästi, joten sitä ei enää muistella.) Mutta mietin, että miltä mahtaa koira näyttää jos treenaan vain yhtä lajia kullakin viikolla. Tällä viikolla siis ollut ma ja ti agitreenit (Elinan valmennus ja agitehis) ja loppuviikon on vain lenkkeilty. ja kas kummaa Jay ei ole kiipeillyt seinille, on tosi rennon oloinen ja nauttinut peltolenkeistä (odottelen jo että pääsen töistä kotiin, ja lenkille Jayn kanssa). Itselläkin on ollut yllättävän helppoa olla menemättä hallille treenaamaan, tai tokotehikseen treenaamaan. Teki kyllä hyvää muutama päivä vain miettiä asioita ja rentoutua. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että voisi jo kohta mennäkin tokotreeneihin, kun saanut pohtia rauhassa treenisuunnitelmaa uusiksi. SM kisat tosiaan taitaa jäädä väliin tällä suunnitelmalla, mutta ei just nyt oikeestaan jaksa innostaakaan. Jotenkin tuli sellai asiat tärkeysjärjestykseen fiilis. Käyn tässä kevään mittaan kuitenkin parissa kokeessa vielä, joten jos treenit menee suunniteltua paremmin eteenpäin ja satutaan vahingossa tuloksiakin saamaan, niin sitten mietin uusiksi, mutta mitenkään väkipakolla en ala niitä vääntämään. Tämä ei missään nimessä tarkoita, etten treenaisi edelleen tavoitteellisesti ja painaisi menemään eteenpäin. Nyt vain oikeasti alan miettimään mitä treenaataan kulloinkin, ja mikä vie meitä yhdessä eteenpäin kohti tulevia vuosia.


Joka viikko multa tullaan kysymään kumpi laji meillä on ykkönen, ja nyt voin sanoa, ei kumpikaan. Jay on ykkönen. Itse tykkään enempi agilitystä, ja Jay näyttäisi tykkäävän agilitystä enempi, mutta ei meillä ole ykköslajia, paitsi yhdessä oleminen. ja agilityssä se yhdessä tekeminen näyttää tällä hetkellä loksahtelevan paikoilleen todella hyvin, ja tuloksiakin varmaan tulee jossain vaiheessa, ehkä piankin. Mä tykkään ihan kauheasti siitä millai Jay on. Ja hassua, että tällä viikolla kaksi eri ihmistä jotka nähneet Jayn eka kerran agitreeneissä ennen omaa vuoroa, ovat toisistaan tietämättä kehuneet sitä millai Jay on, tasapainoinen hyvähermoinen, mutta motivoinut ja fokusoitunut.

Sara kirjoitti eilen tokotehiksen blogiin ihan mahtavan tekstin, löytyy tuosta blogilistasta, käykää lukemassa. Osui ja upposi.

Viikonloppuna luvassa lisää agilityä, kisojen muodossa. Ai että mä tykkään kisaamisesta, millä tasolla vain.

agility on vaan niin parasta

Vihdoinkin pääsi taas agilityn pariin. reilu viikon tauko tuntui ikuisuudelta. Elina oli suunnitellut alkuun hankalan näköisen radan, mutta sitten kun pääsi kävelemään niin tuntuikin jo ihan loogiselle (mitä nyt olin yhden kohdan olettanut menevän toisin). Alussa oli putkiansa takakierrolle, ja pienellä yksinkertaisella asialla oli tässä kohtaa suuri merkitys, eikä mennyt koko ryhmässä yksikään koira tuohon ansaan kertaakaan. Nyt saatiin taas tosi paljon vahvistusta omalle tekemiselle, ja pitää vaan nyt alkaa rohkeemmin liikkua eikä varmistella turhia, Jay osaa kuulemma jo kaikki ohjaukset hyvin, nyt vaan sovelletaan niitä. Turhaan yritän pelata varman päälle monessa kohtaa, kun voisin vaan antaa palaa. Koko rata taas mentiin läpi, ja loppuun vielä loistavat vinkit kontaktihäiriötreeneihin. Kyllä oli taas yhtä hymyä treenin jälkeen ja itseasiassa vieläkin. Onpa mukava kun parin viikon päästä pääsee jo uudelleen.

Agility on kyl niin parasta! on se kyl vaan meidän juttu.

On alkanut kyllä viimeaikoina tuntua agility sellaiselta että alkaa homma naksahtaa kohdalleen, osaan tutustua jo sillai et tulee hyvät linjat, osaan pikkuhiljaa jo  liikkua, koira osaa kyllä, nyt vain ne pienen pienet palikat kohdalleen, niin homma on paketissa.

back to the drawing board

Viikonloppuna oli sitten valmennusrenkaan näyttökoe, jonne kaikkien yllyttämänä sitten menin. Syksyn mittaan useat eri ihmiset tulivat kannustamaan, ja patistamaan meidät renkaan näyttöön. Olin itse jo jossain kohtaa päättänyt etten sinne tänä vuonna hae, mutta sitten yllytyshullu on yllytyshullu. Tulipahan käytyä toteamassa oma taso. Ja samantien voikin toeta, ettei ihan tuolla tasolla vielä olla, toki sen tiesin jo mennessäkin, mutta on ne huiput vielä kuitenkin valovuoden edellä.

vajaa 8 vuotta sitten kun aloitin tokoilun parissa puuhastella schapendoes treeniporukan innoittamana Saran kanssa, ja sen jälkeen Selman kanssa, En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaankaan itseäni tuolla. Suorastaan hulluna oisin pitänyt. Vaan miten kävi, tuli Jay ja opetti mulle miten hommia tehdään, ja sieltä sitten itseni löysin. En voi kyllin koskaan kiittää Lentsua kaikesta tokoiluun liittyvästä, niin suuri innoittaja ja esikuva on mulle kaikki nämä vuodet ollut. Jos en olisi 6 vuotta sitten mennyt schapendoes yhdistyksen leirille ja Lentsun tokokoulutukseen, olisi varmaan koko laji jäänyt taustalle, agilityn jyrätessä kalenteria, jos Lentsu ei olisi ottanut minua mukaan MM-tiimiin (tuolloin vielä ilman treenikoiraa, kun Jay ei ollut edes syntynyt), olisi treenaaminen jäänyt varmaan puuhastelutasolle. Ja sitten takaisin sinne näyttöön.

Näyttö pidettiin tänä vuonna Lahdessa Oilin hallilla (vitsi miten siistiä olisi jos olisi oma halli), jossa käytiin pienellä porukalla treenailemassakin alkuvuodesta pari kertaa. Tosin itseltä jäi juuri ennen näyttöä treenit väliin, kun piti toipua osteopaatilla oiottua kroppaa (Jayn törmäily karsinnoissa olikin aika iso), eikä itseasiassa paljoa tullut muutenkaan viikolla treenattua tuosta syystä. Alkuun arvonta sain nron 7, toka paikkiksen eka. ihan kiva paikka. Viereen tuli Mirjami Kengun kanssa, joten sai turvallisin mielin mennä paikallaistumiseen. Muutenkin koko paikkisrivi oli aika hskh painotteinen, oli muuten historian suurin hskh edustus tuolla, kun hskhssa treenaavia tai kouluttavia hakijoita taisi olla ainakin 6 koirakkoa 14:stä. Jay tuntui taas vähän levottomalle, kuten Porvoon kisoissakin. Juuri ennen istumisen alkua päätin vielä korjata asentoa vähän ja jäi sitten vähän leveälle etujalat, ja sitten Jay vilkuilikin sivulle vielä, ja liikkuri ilman sen kummempia kertomisia missä piilo on ja miten sinne mennään, käskikin vain jättää koirat. No hoh, arvasin jo kuin käy, joten kun olin piilossa, oli Jay mennyt maahan. Kylläpä otti päähän, tässä se sitten oli meidän osalta tämä näyttö. Sitten aloin itseni psyykkauksen, vakuuttelin että ei se haittaa. Olinkin about unohtanut tuon kehään päästessä. Valmistelin sitten koiran yhtä koiraa liian aikaseen, ja tuomarit (3) pitivät kahvitauonkin vielä juuri ennen Jaytä, joten valmistelin koiran kehään kolmeen otteeseen. Ja aika levottomasti sinne sitten mentiiin. Oma kapula piti vielä viedä, kennelyskä epidemian vuoksi.

Aloitettiin seuruulla, ja pitkällä juoksusuoralla, koko kentän läpi. Ja taas sama moka ekoilla askelilla Jay oli ihan kuutamolla. Nyt tuo kohta kuntoon. Sitten rämmittiin se seuruu läpi, välillä tuntui kyllä oikeasti tosi hyvältä se seuruu, mutta olipa vaan pitkä kaavio. ja ärsyttäviä kolmen askeleen siirtymiä. Sitten piti vielä miettiä miten pitää liikkua, kun jos tulee juoksusta täyskäännös seis, ja liikkuri sanoo vaan liikkeelle mars, niin jatkaako juoksemista vai vaihtaako normaalille, no ekat koirat vaihtoi , joten sillä mentiin. Huomaa muuten että kun on liikkuroinut paljon, niin kiinnittää tosi paljon huomiota liikkurin käskytykseen ja toimintaan. pistää merkille kaikki ne asiat mistä on liikkuripäivillä muistuteltu. En näköjään ollut ihan kunnolla kuplassa kun ehdin tuollaisiakin miettimään. Seuruusta mentiin luoksariin. tuomarit kommentoi lappusiin tosi pitkään (ja siitäkin kehän ulkopuolella naureskeltiin, että mitä pidempään kirjoittaa niin sen huonommin menee, joten tarkkailimpa sitten sitäkin joutesssani, hah) En saanut mitään biisiä päähän pyörimään, mutta muistin sentään koiran hyvin ja juttelin Jaylle odotellessa, ja Jay tuijotti kuin transsissa, laitoin väleissä maahan odottamaan, toisin kuin moni ennen minua kehässä ollut oli pitänyt koiraa vierellä.

Luoksari, päätin ottaa suullisen käskyn, on omasta mielestä parempi tällä hetkellä. Astuin sitten jätössä Jayn varpaalle, ja tästä sitten koira oli noussut istumaan. stoppi valui ehkä pikkasen. Jay on tuolla alustalla tehnyt kyllä tuollaisia varovaisia stoppeja, on todella pitävä alusta ja ei näemmä halua tehdä lukkojarrua tuolla. eli ok siihen nähden. Maahanmeno myös sellai varovainen. sivulle ok.

Ruutu. tässä taas odottelua ja virittelin merkkiä, ja Jay bongasi jo ruudun. eipä mitiä, oikeelle päin mentiin niin on varmempi merkki. Meni ok vauhdilla jäi vinoon kohti ruutua stopissa, kovaa ruutuun ja tosi kivasti takareunaan ja nätisti alas, tuli vielä sivulle kivasti, annoin apua tosi pitkällä pään käännöllä, kun tuomarit kerran halus tuossa kohtaa tuijottaa vaan koiraa. Tämä oli hyvä.

Nouto. kahden tötsän väliin piti asettaa. Liikkureille oli tosi tärkeää että koiran asettaa millilleen samaan paikkaan (luoksarissakin aseteltiin tosi tarkkaan sinne reunaan), joten piti vähän värkkäillä. Jayllä alkoi jo vire olla vähän palkanodotuksen suuntaan. Kapula pomppi tosi kauas, ja Jaylle kävi työtapaturma kun alusta ei luistanutkaan kuin ojangossa, ja törmäsi kapulaan ja hukkasi hetkeksi, kovaa meni mennen tullen. EI sitten meinannut irrottaa kapulasta, aika yllättävää. Juuri kun olen saanut nostot kuntoon, niin tuli pari kuukautta takapakkia.

Kaukot, jossain tässä kohtaa vielä astuin uudelleenkin varpaille ja meinasin kaatuakin itse koiran päälle. ihme törmäilyä. Tötteröiden väliin taas tarkasti aseteltuna. Teki ihan oman tason kaukot, vähän tuli eteen.

Kehästä pois tullessa tuumasin että nyt jäi kisat ja treenit vähäksi aikaa. Alkaa koirassa näkyä liika kisamaisuus tosi pahasti, ei ole päässyt treenaamaan asioita kunnolla, ja kaikki alkaa mennä takapakkia. Muutama kaverikin tuli samasta asiasta puhumaan, että pitäskö pitää kisataukoa ja unohtaa sm kisat ym. Meinas alkaa jo v---a kaikki työ mikä on tullut tehtyä, ja sitten pitää mennä kaiken maailman näyttöihin ja karsintoihin, kun olisi voinut keskittyä vaan treenikalenteriin ja käydä tekemässä ne pari täsmäisku koetta. No tähän tietty vaikuttaa myös se että kun niitä hiton kisapaikkoja ei vaan saa ja pakko mennä sinne ja silloin kun sattuu pääsemään. Kalenterissa lukee tosin edelleen oman seuran kisat maaliskuussa, ja katsotaan sitten edellisiltana mikä on fiilis. SM kisat taidan jättää kyllä tältä vuodelta väliin ja treenaan sitten uudet säännöt kuntoon ja menen ensi vuonna. kyllä ottaa nuppiin. Piti vielä jäädä loppupäiväksi hallille sannan kisoja katsomaan, tosin teki hyvää, kun oli hauskaa seuraa ja sai unohtaa koko näytön. Kotimatkalla ajellessa sitten tuli mietittyä asioita. Ollaan päästy ihan huikean pitkällä huikean lyhyessä ajassa, ja nyt se raja tuli vastaan. Mietin jo hetken että en edes treenaa pariin viikkoon tokoa, ja mietin asioita, mutta sitten tuli taas ne ajatukset, että perustasollaan Jay osaa kyllä liikkeet, pitäisi vaan ne pienet tekniset seikat korjata kuntoon. Mietin että voisin tosissaan alkaa keskittyä agilityn treenaamiseen ja toko saa jäädä kakkoseksi. Nyt olen taistellut ajatuksen kanssa että kumpana päivänä kysyy, niin toinen on ykkönen. Olin tosi pettynyt itseeni. Jay on edelleen juuri niin taitava kuin se on opetettu. Nyt pitää myös miettiä, haluanko oikeasti tokossa sille tasolle, missä nuo muut taitavat koirat tuolla oli, ja kun asiaa mietin, niin kyllä minä haluan. Ja se vaatii nyt treeneihin vähän ajatustavan muuttamista, pitää alkaa sitä pilkkua viilata pikku hiljaa. Hauskanpito ei enää riitä. Onneksi Jayllä on niin hyvä asenne tekemiseen että kestää kyllä vaikka mitä. Mutta tuota paljoa kisamaisuutta ei ne liikkeet kestä. Alkaa tulla koiralla vireen nousemista, olettamista, kuuntelemattomuutta.

Nyt pilkotaan liikkeet paloiksi, ja aloitetaan hommat vähän eri kantilta, siltä millä aloitin jo vuosi sitten, mutta syksyn mittaan se jostain syystä on vähän jäänyt.

Mietin myös jo että pitäiskö jättää tämäkin puinti vähemmälle, ja pohtia asiaa vaan yksinäni kotona ilman muille jakamista, mutta tulipahan kirjoitettua, ei ole pakko.

Onneksi tänään pääsee huippuagilitytreeneihin ja huomenna lisää, ja viikonloppuna agikisoihin. unohtuu jo tämäkin reissu. Mutta toisaalta lainatakseni jälleen vanhan bändini biisin sanoitusta " I rather regret something that i have done, than something that i have left undone" eli mieluummin kokeillaan ja kaadutaan, kuin jätetään tekemättä kokonaan.

onneks on tehiskaverit

Eilen tokotehiksen treeneissä olisi ollut häiriö/temppuratatreenit ohjelman mukaan, mutta tällä kertaa juuri kukaan ei tuota tainnut toteuttaa, sen verta on muuta treenilistaa ainakin itsellä. Jay lomaili koko alkuviikon osteopaatin jäljiltä, ja tunnin lenkin jälkeen oli hallille päästyä vieläkin ihan intopiukeena, ja käytiin jennin kanssa lämppäkävelyt vielä päälle, ja alkoi jo vähän näyttää että ei ihan lennä seinään :) ei vaan, olihan siinä vaikutusta että kaveri saa juosta vieressä vapaana ja toinen joutuu tyytymään hihnalenkkiin. kun en halunnut riskeerata että nyt vielä liukastuisi tmv.

Otin vähän palastelua eri liikkeistä. kahdessa osassa kaksi koiraa samaan aikaan kentällä. No eipä jay nähnykkään muita kun mut, no eipä se yleensäkään näe.

Seuruun aloituksia ja pysähdyksiä. Tuli Senniltä kuittia ja rankasti, mun vasen käsi menee koko aika selän taa ohjaamaan koiraa sivulle, ja ilman sitä jää tosi eteen sivulle tullessa. kamala kun oli vaikeeta itselle, miten sitä on taas vajottu näin alas. "kyl se kotona osaa" tuli kuin automaatista :)

luoksarin jättöjä, palkka lennosta kun hyvä, luoksarin stoppia, ihan pari vaan, en osaa päättää onko suullinen vai käsi, taaskaan, ihan ok molemmat. pystys kyl parempaan, varsinkin jos äitiinsä vertaa. ehkä ne kumminkin liikkuu eri tavalla, et ei siihen ehkä päästä.

kapulan nostoja ja loppuosaa. nostaa nyt todella nopee, mutta ei kierrä takaa, vaan nappaa edestä, muttei jalat edellä. tosi nättejä loppuosia, ei pureskellu, kerran korjasi muutaman toiston aikana.


toka setti. ruutuun suorapalkalle pitkästä aikaa. vitsi mä tykkään täl hetkel merkistä, se on tosi suora ja stoppi täpäkkä. vauhtia vois olla tietty vielä vähän lisää, niinku aina. loppuosaa. meinas vähä varastaa taas jo pään käännöstä (mut eihän sitä kukaan huomaa ;) ) sitten vähä häiriökävelyä ja hämykäskyjä. tuli nätisti sivulle, vielä pari, ja ei meinannu enää lähteä ruudusta vaan jäi seisomaan haavi auki, et mihin sä meet, kun käveli ihan päämäärättömästi ja kutsuin, joku vähän oppinut et kun kävellään sitä pitkää sivua ni sillo vaa vois tulla.

kaukoja, kokeiltiin niin et senni palkkas välillä takaa ja välillä kävin itse antamassa namin. jay oli ihan et wtf, nameja voi tulla muiltakin. aika hyvin alkoi pysyä jalat, tätä vois jatkojalostaa. vähän rikotaan rutiinia tähänkin, kun palkka multa valuttaa sitä.

Kylläpä tuli taas roisisti palautetta, onneks treenikaverit pitää maanpinnalla.

vieläköhän viittis pe vähä käydä treenaa, vai oisko tässä.

ja tajusin illalla. tulee viikon tauko agilitystä täs ihan vahingossa. mahtaa ma treeneissä olla menoa ja meininkiä

meniköhän tavoitteet uusiksi

Viikonloppuna oli sitten agikisat ja tokokisat. Ihan hullua lähteä edes noin päin yrittämään, kun agikisoista pitäs saada kuitenkin rauhoittua pari päivää, ennen tokon tekemistä, mutta kun nuo koepaikat on nyt TODELLA kiven alla, niin kun paikan sai niin piti mennä. Täytyy kyllä tässä kohtaa kritisoida sm-kriteerien kiristämisen aiheuttamaa panikointia. Ihmiset on ihan hulluna kaikki ilmottautumassa joka ikiseen kyläkisaan, ja mihinkään ei sovi, jollet ole seuran jäsen. Kisoissa sitten näkyy vaikka minkänäköistä yrittäjää, kun yritetään väkisin vääntää niitä tuloksia kasaan, ja ne pari onnekasta ketkä ovat ei-jäsenenä paikan saaneet, käyvät hakemassa "varmistelu" ykkösiä enemmän kuin tarve vaatii. Voisi miettiä vähän järkevämmäksi tuota systeemiä. Itse tietty ajauduin tähän tilanteeseen kun en halunnut vielä alkusyksystä mennä voittajaan ja sitten evl kisaaminen jäi kevään varaan. Yhtään koetta ei olisi varaa missata jos haluaa tuloksia saada. Juttelin kisoissa tuomarien kanssa, ja heiltä on kyselty monen järjestäjän toimesta voisiko heidän kaikkien luokkien kokeita muuttaa pelkästään evl kokeiksi kun alempiin taas ei ole tunkua. Nytkin porvoossa oli 16 evl koiraa, kahden tuomarin kokeessa, ja muita luokkia ei ollut yhteensä noin montaa.

No käväistään nyt vielä ensin agikisoissa. Eli batin kisat, Johanna Nyberg, suht helpot radat, mutta juostavaa riitti. Eka rata oli kyl yks meidän parhaista, paitsi en tehnyt putkijarrua, ja meni sitten väärään päähän seuraavaa putkea, ilman ylimääräisiä ois taas palkinnot ja sertit odotelleet. Hyppäri, voi elämä, 65 rimat, helppo rata, ja sitten meni keskittyminen. oli vedetty teipillä 3m ennen lähtöä ajanoton johto siitä (oisihan tuon voinut kierrättää laitojen kautta tai toisinpäin) ja en uskaltanut jättää sen taakse, jos kompuroi, ja Jayhän rysäytti sitten eka rimaa päin, ja sitten vielä neljä muutakin rimaa lenteli, mutta hienot kepit. Vika rata sama kuin eka, mutta toisinpäin. Aika kiva oli. sitten tippui yksi rima ja lopussa kielto, kun en malttanut ottaa yhtä askelta. 10llä maaliin. harmitti. ilta oli pitkä ja ysiltä himaan.

aamulla alkoi sitten evl klo 10. Jay oli ihan ku lentoon lähdössä, meinas jo autolta kävellessä karata halliin (jee, tääl oli ne agikisat mennään sinne), siitä sitten lenkille, ja paikkaistumiseen 0, valahti heti kun olin piilossa. makuu oli hyvä 10.

Yksilöt.

Tunnari. Tämä oli kyl kisan parasta antia. Ihan huippuhyvä. meni kovaa kapuloille, tosin oikeelta aloitti normaalista poiketen, haisteli nätisti koko rivin ja nappasi oman, tuli kovaa ja nätisti sivulle. 10

Ruutu, tosi hyvä. kovaa merkille. virittelin vaan merkin, mutta huomasin että katsoi myös samalla missä ruutu oli. kovaa ruutuun, hyvä stoppi keskellä vähän takana, ja nopeasti käskystä maahan. Sivulle tulossa tuli väärältä puolelta, ja oli vähän palkan odotusta. 9

Kaukot. Avo paikkis loppui ja porukka rumisteli katsomon läpi lautalattiaa, niin että itsekin säikähdin, että tuleeko taivas niskaan, ja jay nousi poiskävelyssä istumaan. tosi outoa. Vaihdot oli parhaat kisavaihdot mitä koskaan. yhtä hyvä kuin kotona. 7

Seuruu, alkoi ruutulähetyksen kohdalla, ekalla askeella ponkas metrin eteen, ihan kuin ois ollut lähdössä merkille. korjasin uudella käskyllä ja muistutin täykkärissäkin uudella käskyllä, ja siitä eteenpäin mentiin tosi hyvin. hyvää seuraamista omaan tasoon nähden. oisko ollu 7,5?

metsku. olipa tyhmästi sijoitettu. metri viereisestä kehästä ja siellä hyppy samalla tavalla, eli selät vastakkain, ja just samaan aikaan pelottavan näköinen iso musta koira, jota jaykin katteli vähän pelokkaana. Hyppäsi tosi hyvin, nosto vähän taas ruma (tämä on niin treenilistalla) ja sivulle hyvin. 9

Luokse. sannan yllyttämänä käsimerkki. ei menny ekalla maahan, valui stopin ja seisoi maahanmenon, oli vähän ihmeissään että hetkonen. en muista nroa. oisko 0 tai 5

Zeta. Oli taas vähän outo ennen alkua, ekana istu. Jäi kiinni ärsyttävään liikkuriin joka käveli ohjatun kapulat kädessä takaa ja viereltä. luuli että alkaa ohjattu. kun oli merkkikin edessä. seuruussa liikkuri käveli takana ja viljeli merkkejä mennessään kehään (zeta, ohjattu jne), kolme hienoa seisomista sitten tehtiin.

Ohjattu. ihan kierroksilla, meni melkein merkin säteeltä yli (sannan kulmasta näytti että olikin yli) ja lähti vasemman sijaan oikeelle??? eipä oo treeneissäkään noin pahasti menny pieleen. stoppasi kuitenkin käskystä, ja uudella käskyllä pyöräytti kyllä vasemmalle mutta oli metrin päässä oikeesta ja nappasi tyytyväisen näköisenä sen. nopea palautus ja pa ok.

kolmostulos, ja tolkuton harmitus. tässäkö oli sitten sm kisat meidän osalta. ei oo paikkaa tiedossa kuin omiin kisoihin, joten heikolle näyttää.

Aamulla oli sitten osteopaatti, ja niinhän siellä todettiin sitten että on ihan juntturassa ja mutkalla karsintojen hyppytörmäyksestä, joten ehkä se levottomuus oli myös sitä reagointia, ja kun ne maahanmenot tai pysymiset oli vaikeita, niin tostahan se varmaan myös johtui. kyljet oli ihan vetäynyt, ja nivuset jumissa. voi toista raukkaa. Nyt jää sitten tän viikon treenit ihan minimiin. ke tehdään tehiksessä, jotain todella pientä. saa nähdä miltä lauantaina näytetään. seuraavat agikisat parin viikon päästä.

Pitäsköhän vaan keskittyä agilityyn tää kevät. hitto että harmittaa nyt tuo törmäys entistä enemmän. En kuitenkaan halua rikkoa koiraani vaan kisata entisen aikataulun mukaan.