Espooseen maanantaiseen tapaan ojangosta. Tällä kertaa olin ensin sannan ryhmässä apukoutsina, olipas innokkaita toko-oppilaita, ja mä taas ihan törkeän analyyttinen ja nillittäjä. Onnistuin puhumaan pidempään kun sanna ja se on paljon se. Miten joku keksiikään asiaa paikallaistumisestakin niin paljon. Musta tulee kyl joskus ihan järkyttävä tokotuomari, kukaan ei uskalla tulla kisoihin ja lemmikkipalstat täynnä haukkuja, heh.
No mutta sinne espooseen sitten. Niinun on Italiassa kouluttamassa, niin treenit piti Tiia, ennestään tuntematon tyyppi. Ei mitään ennakkokäsitystä koulutustavoista tmv. Toki pätkä oli Niinun käsialaa. Meillä aiheena oli esteet 1-10, pelkkiä hyppyjä. tehtiin kolmessa osassa. ensin 1-4, jossa ei ollut mitään kummallista, Jay lähtee paremmin, jos otan liikkeellä, enkä yritä kaukaa vaan odotella. EI mennyt putkiansaan, no ei kai kun se lukee niin tarkkaan ohjausta. seuraavana 5-7 jossa 5 ja 7 sama este. 6 takaa ja 7 päällejuoksuna niin että hyppy oli aika vinossa linjassa. no problems tässä. Saan mennä aika reilustikin eteenpäin ja silti lukee ohjauksen. 8-10 pätkä sitten, siinä 9-10 takaaleikkaus tai 8-9 persjättö. takaaleikkaus toimii paremmin Jayn kanssa, ja olen huomannut itsestäni uuden puolen tykkään ohjata mieluummin takaaleikkauksella kun persjätöllä, joko olen hidastunut tai sitten nautiskelen kun on irtoava koira vs schapet joiden kanssa mennään niin vedättäen kuin mahdollista. Sitten koko pätkä nollana. Joka kohtaa taidettiin tehdä se kaksi toistoa + koko pätkä kahdella eri ohjauksella. Jäipä aikaa niin paljon, että otettiin radasta vielä pätkät 13-17 (11 puomi jota ei vielä radalla tehdä ja 12 kepit jotka opetellaan vasta ensi keväänä kun kuvattu terveeksi) 13 päällejuoksu+persjättö, 14 suoraan ja 15 u putki pakkovalssina ja 16 takaa+niisto ja 17 muuri. tämä tehtiin kai kolmesti kun menin ensin liian pitkällä pakkovalssissa, jotenkin ne omat askeleet ei vaan osunu kohdalleen.
Olipa kiva kun vieras kouluttaja oli ihan ällistynyt miten taitava koira ja etenkin ohjaaja. Kehui mun rauhallista ohjaustapaa. Olisin voinut kuulemma ottaa kenen vaan koiran ja ois tasan tarkkaa mennyt ne ohjaukset, oli niin yksiselitteisen tarkasti ohjattu. Ja se että olen ihan turpakiinni radalla on tosi hienoa. Olen kyllä itsekin huomannut että on paljon helpompi juosta ja keskittyä kun ei tartte turhia höpistä. Voin ajatella rauhassa sitä rataa. Ja jotenkin nykyisin mulla on aikaa miettiä sitä ohjausta, ei tartte suinpäin juosta vain.
Et leijutaan vaan ei me muuta osata :)
Todellakin on syytä leijua, olen joka treenikerran jälkeen aina yhtä ällistynyt miten hienosti ohjaat! Ja joka treenikerran jälkeen haluan entistä enemmän nähdä sut Jepin ohjaimissa, ohjaustyylisi sopisi sille varmasti täydellisesti :)
VastaaPoista