Maanantaina sitten taas Niinun oppiin, kun oli palannut Italian koulutusreissultaan. Kiva ratapätkä, huvitti kun tokaisi mulle, että tutustu ny sit valmiiks jo vähän pidemmälle ni ei sit tartte miettiä, kun meette tän alkupätkän kumminkin heti läpi. Alkuun esteet 1-11, jotka piti sisällään 2 putkeen puomin toiselta puolen, josta irrotus hypylle joka kulmittain siitä 3 muuri ja piti olla saanut etäisyyttä 4 lyhyt putki (tuon 2 putken vieressä), siitä sitten 5,6,7,8 välistävedot. 8 jaakotuksella ja u putkeen puomin toisessa päässä sinnee taaimmaiseen päähän siitä sitten vielä pituus. Noh, miten sen nyt sanois, meni nollana heti läpi, ja kouluttaja oli ihan ällistynyt. välistävedot oli ihan ilmiömäiset kuulemma. Aika hyvin lukee mun vartaloa. Sit vähän hinkattiin tuota 2-3 väliä, lähinnä oman ohjauksen kannalta, selkeämpi näyttö muurille, niin että itse jo kumminkin menossa toiseen suuntaan putkelle. Sain tosi hyvin etäisyyttä, eikä ollut mitään hoppua välistävetoihin. Toka pätkänä sitten pitkä suora putki josta persjättö ja hyppy, valssi ja PUOMI, ja siitä u putken välistä. Ohjasin ensi huonosti ja tein jonkun kummallisen ohjauksen hypylle (jotain luokkaa takaaleikkaus jonka perään valssi, jonka Jay kyllä luki aika hyvin) ja ohjasin sitten suoraan putkeen ja peitin koko puomin. No siitä sitten puomille ja kouluttajatargetille stoppi, siitä tuohon lyhkäseen putkeen ja takaisin välistä siihen aiempaan 2 putkeen pakkovalssilla. Eipä ollut tuossakaan haastetta, hah. Jätettiin sitten pari minuuttia muille. Aivan uskomaton eläin, mä niin nautin kun saa mennä agilityä Jayn kanssa, lukee minua niin hyvin, ja vauhti kasvaa koko ajan, joutuu jo vähän pinkomaankin. Niinu kehui sitä miten hyvin lukee just mun ohjausta ja mun ohjaus on tosi tarkkaa nykysin, tarkkaa siinä mielessä ettei oo huiskimista ja ylimääräistä. Rauhallista nättiä tarkkaa ohjausta. Kai sitä alkaa pikku hiljaa oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti