Viikonloppu meni sitten messarissa Jayn kanssa tokonäytöksissä ja hengaillessa. Lauantai aamuna mentiin ensin pikaiseen moikkaamaan tutut schapekehän laidalla, ja siitä sitten valmistautumaan ekaan näytökseen. Jay oli ihan kuin kotonaa metelissä ja vilskeessä. Ei mitään ongelmaa liikkumisessa. Ei välittänyt muista koirista, jotka kaikki ei olleet ihan sosiaalisemmasta päästä. Ekasta näytöksestä jäi ihan hyvä fiilis, Jay oli alustalla aika kivasti, ei luistellut pahasti ja osasi suhteuttaa vauhtiaan hyvin. Palkatessa pariin otteeseen liukasteli loikkiessaan. Ainoa uusi ilmiö oli, kun lattialla oli iso kaiutin josta Pirkon selostuksen tulivat ja seuruu meni siitä metrin päästä, niin juuri meidän kohdalla Pirkko jotain alkoi puhumaan yhtäkkiä, niin Jay hämääntyi tästä ja irtosi seuruusta katselemaan että mistä se tuli se ääni. Muuten hommat sujui aika mallikkaasti ikäänsä nähden. Tai ikäänsä nähden aika superisti, mutta osaamiseen nähden paremminkin. Kovasti tuli ihmiset ihastelemaan esityksen jälkeen ja kehumaan miten taitava poika Jay on. Ihan tuntemattomatkin. Kasvattajalle varmaan satelee pentukyselyjä, kun kyselyitä tuli, että mistäs kasvattajalta olet noin kivan koiran saanut. Iltapäivällä sitten houkutusten highway kilpailu, eli lyhykäisyydessään häiriöluoksetulo viiden koiran joukkueella. Tultiin neljänneksi, kun olin liian kiltti ja jäin odottelemaan että edellinen koira on varmasti hallussa, niinkuin oli ohjeistettu, vaikkei muut joukkueet näin toimineetkaan. video ja semifinaalin video ja tokonäytös löytyy fb puolelta.
Jay sai luksusoltavat kun saatiin pitää koirat koiraparkissa ilmaiseksi päivän ajan. Oli ollut hienosti, inahdustakaan ei kuulunut, vaikka vieressä oli joku vinttikoira pitänyt järkyttävää meteliä ja oksennellut ja paskonut pitkin häkkiä. Jay oli kiltisti nukkumassa aina kun menin kurkkaamaan tai pihalla käyttämään.
Illalla sitten tokon karsintakoe, oli koirilla vähän alustan kanssa ongelmaa. Muuten aivan mahtavia suorituksia taas, ja tuli monta ajatusta siitä miltä minkäkin liikkeen haluaa näyttää. Jayn ei tartte välttämättä tehdä kaikkea ihan niin intensiivisesti kuin äitinsä, joka teki uskomattoman hienoa jälkeä, ohjatun pientä mokaa lukuunottamatta, koska äiti on paljon pienempi ja kevytrakenteisempi. Ja jos Jay tekisi yhtä kovalla tempolla, ois mulla ja sillä itsellään jo jalat vaarassa. Haluan siis vauhtia ja draivia, mutta myös järkeä hommaan, ja sitä Jayllä näyttäisi jo messarissa kolmena päivänä juostessa olevan. Osaa suhteuttaa vauhdin hyvin liukkaalle.
Sunnuntaina sitten uudestaan takaisin messariin ja samat kuviot esitysten ja kilpailujen osalta. Nyt meni esitys vielä paremmin ja kaiuttimet ei häirinneet yhtään. Seuruu tuntui tosi hyvälle, nouto oli näyttävä, ja luoksetulo aika vauhdikas. Häiriönsietokyky on tuon koiran vahvuuksia kyllä, ja KUN siellä isojen koirien kisoissa ollaan, niin ei tule siitä ainakaan ongelmaa. Nyt vaan treenataan liikkeet siihen malliin mistä tuomarit tykkää, niin hyvin menee.
Iltapäivällä lähdettiin viemään sitten kauko-ohjaustaulu takaisin ojankoon, ja jäätiin samalla treenaamaan. Otin Jayn kanssa lähinnä vain agia. Oli kiva 17 esteen rata tehty numeroineen valmiiksi, eikä ollut edes keppejä radalla, niin pitihän se nollana tempaista. A mentiin kahdesti. Otin alkuun vielä puomin kontaktia ja Jay osasi. Pysähtyi kontaktille ilman mitään apuja, kokonaisella puomilla. Ja teki sen vielä kolmesti. mahtavaa. A sen puoleen on vähän huonompi, kun saanut juosta sitä läpi, mutta nyt ajattelin vähän sitä pysäytellä, ettei tekis sitä niin lennokkaasti. Loppuun vielä pari ruutua palkalla, kun sara teki saman aikaan vieressä paikkamakuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti