pitotreeniä

Viime aikoina on tullut tuota pitoa, ja noutoa, treenailtua sattuneesta syystä. Pitäs saada se kuntoon täs pikkuhiljaa. Olihan meillä se mah projekti, mutta se on nyt jo aika hyvällä mallilla, ja oma aikatauluhan oli heinäkuun loppuun, eli ens viikolla jatketaan taas sitä tehona. Mutta tuo pito. Haasteena siinä on ollut ehkä se että kun Jay tykkää hakea kaikkea, keppejä, käpyjä, leluja, mitä vaan, mutta se tuo ne aina nenän eteen maahan. No nythän meinasi käydä niin kämäsesti että noutokapulakin meni tuonne kategoriaan haettavat esineet Jayn pienessä pääkopassa, kun sitähän heitetään ja se pitää tuoda takas. No kas kummaa jollekin ei kelpaa se että se tiputetaan tuohon nenän eteen iloisena ja odotellaan uutta heittoa. No nyt sit on treenattu erikseen tunnarikapulan pitoa. Tuloksena viikossa on se, että tänä aamuna me seurattiin pa-pa, pa-tk-pa ja kapula ei tippunut kertaakaan! aivan mahtavaa.

Eilen ojangossa noutokapulalla sain yhden ahaa elämyksen myös lisää, millä sain mielettömän draivin noutoon. Ei se huono ollut entuudestakaan mutta nyt meni kovaa ja tarkasti molempiin suuntiin. No ei se sen kummosempaa ollu ku narun repimisleikki. Eli vire ylemmäs. Ojangossa muutenkin tuli vähän treenittyä ennen omaa agilityteemakoulutuksen vetoa, joka oli muuten tosi kivaa pitkästä aikaa. Tosi kiva kouluttaa ihan uusia tyyppejä ja neuvoa niille ohjaustekniikoita. Olivat ihan intona oppimassa. No mutta takas Jayhin. Otettiin Sannan kanssa Jaylle vähän palautusta hetsinä, tuli suoraan ja kovaa. Sitten tuota pitoa mietittiin kans. Liikkeiden väleillä taidettiin aloittaa. Sanna liikkuroi välit ja heti jos alkoi vilkuilla sannaa ni mä läksin karkuun. Jay oli ensin että hei tähän toi liikkuri näytti, mihin sä meet. Loppuun vielä pari ruutua. eka palkka ruudussa, ja tokana pallo mun kädestä stopilla. Tekee tosi hyvän stopin edelleen.