Jaakolla käymässä

Jay pääsi kesälomareissulle purina centerille. Otin vuoroa jakamaan siskolikan Vuokon, ja olikin aika näppärä, kun ovat niin samikset, mutta täysin erilaiset. Jay on jalkojensa kanssa aika honkkeli menemään rataa, vauhtia ei liioin ole, kun taas Vuokko vetää miljoona lasissa, molemmista tulee tietysti ratasuunnitelluun omat haasteensa. Päästiin me molemmat esteelle 7, hah. No mutta alun pimeään kulmaan putkeen poikittain olleesta hypystä oli aika hyvä, kun piti ohittaa ensin se "väärä" pää. Siitä takaisin päin hypylle ja palkka valssista. Pitää muistaa miettiä tarkkaan palkkaukset, että mihin rata jatkuu tai minkä ohjauksen haluan palkata, tai ylipäänsä missä palkkaan ja pysyn siinä. siitä jatkettiin vinossa kulmassa olleet hypyt ja puomin alla olleeseen putkeen. Mä vähän taas hätäilin ohjauksissa, kun taas aiemmin tehnyt Myyn tm kanssa ja tulee pikkasen kovempaa vauhtia. Tuosta juteltiin pitkään Jaakon kanssa. Eli kun on tottunut menemään yhdellä koiralla, niin vaikka olisi samantyyppinen koira niin silti joutuu opettelee uudelleen sen tavan mennä ja opettaa asioita. Eli kun opetellaan yhteistä säveltä, niin molemmat oppii. Ja koirasta tulee jokatapauksessa ohjaajansa näköinen. Tällä hetkellä näyttää lähinnä virkamies meiningiltä :) meidän agility, kun tehdään niin siistiä ja tarkkaa työtä. Pitäs enempi keskittyä nyt ronskimpaan menoon. Eli hetsiä lisää treeniin, ja ei jätetä odottamaan vaan lähdetään lennosta. Palkasta luopumista siirretään nyt esteille. Tätä tehtiinkin muutama toisto. eli pitää vaan tulla se ohjaus. Ja jos menee ohi ei saa latistaa vaan nopeesti vaan kiepataan ohjaus mitä haluttiin ja palkalle. Palkalle pitää olla aina kiva mennä kovaa. Eli sitä ASENNETTAhan tuossa haetaan. Lähinnä olen varonut Jayn kanssa agissa nyt ettei riko itteensä noiden jalkojen kanssa. Tulee muuten rimat tosi nätisti yli, yhtään ei tipu. Olivat siis 20cm, mutta silti ei roiski missää kohtaa. Esteet menee mitä käsketään.

Jos sais syksylle vaikka muutaman sisaruskimpan niin olisi tosi superjuttu.