Jayn kanssa mökillä to-ma "rentoutumassa". Rentoutuminen koski lähinnä treenaamattomuutta, kerran päivään otin pienet pa-seuruun aloitus pätkät, lähinnä vaan leikittiin ja hengailtiin. Reissussa rähjääntyy, Jay innostui eka päivänä mökillä juoksemaan järveen ja takas ja löi sitten jossain kohtaa jalkaansa johonkin kiven kulmaan /laiturin kulmaan sillä seurauksella että tuli pieni vekki jalkaan. Jäi sitten uimiset loppureissusta vähälle, kun piti pitää haava puhtaana ja kuivana, no eipä tässä vielä kaikki, vika iltana päätti sitten käydä ahnehtimassa grillin ympärillä, kun sieltä oli ilmeisesti rasvainen lihanpala tippunut grilaajalta, ja Jayllä paloi vähän sitten alahuuli. Reissussa rähjääntyy, ei nuo ole yhtään Jaytä haitanneet, mutta itse olin ihan stressaantunut kun piti kyttäillä koko aika paraneeko haavat ja puhelimen google oli kovassa käytössä, ja olin jo päivystävälle ell menossa kunnes serkkunikin (kasvattanut koiria jo 25vuotta) totesi vain arkisesti kappas se on leuka vähä palanut jne. Mä kyttäilin koko juhannuksen muutenkin kun Jay oli ihan hulluna käpyjen ja keppien perässä ja heitteilijöitä piisasi, ja mun piti sit olla jarraamassa, että eiköhän tuo jo riitä tuo heittely, ei se jay osaa lopettaa. Toinen vaa kantaa kävyn takas ja tuijottaa josko joku sitä heittäs ja sit oli ihan läkähtynyt eikä voinu uimaan laskee. Pitää ny miettii et viittiikö ees ottaa elokuus mökille mukaan olleskaa vai miten teen. Kovasti vanhemmat ja nuoremmat Jaystä tykkäs. Pientä mörköilyä tuolla oli muuten myös havaittavissa, kun yksin ilman laumaa vieraassa paikassa oltiin. Vähän piti pöhistä kun joku ovesta käveli, mutta sitten piti jo häntää heiluttaa.
No pääsi sentäs serkun irlanninsusikoira pennun ja gorkilauman kanssa vähän painimaan.
Oli muutenkin mökillä aika raukeana, varmaankin kun eka vuorokauden juoksi ympäri ämpäri tonttia ja järveä ja käpyjen perässä. Toka päivän sitten melkein nukkuikin. Ja ehkä hellekin vähän rauhoitti, ja kun oli tosiaan yksin mun matkassa. Aika hyvä reissukaveri se on. Autoon tulee ja käy nukkumaan ja seuraavan kerran liikahtaa kun ollaan perillä. Mökilläkin tuli yöllä viereen lämmittämään (joo ei tod ollu kylmä)
Eilen sitten takas kotiin ja iltalenkillä oli ihan täysin oma itsensä tutulla pellolla ja kotona. Eli ehkä tuo rauhallisuus myös johtui vieraasta paikastakin.
Tänään sitten Turun reissua, siitä sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti