Jay pääsi harjoittelemaan arvokisareissaamista Pieksämäelle. Itse toimin joukkueenjohtajana Hskh:n molemmille joukkueille. Saavuimme paikalle perjantaina iltapäivällä. Sisäänkirjautuminen Savon solmuun ja koirat uimaan rantaa. Savon solmu on kyllä koiraihmiselle sijainniltaan ihan unelmapaikalla, ranta vieressä, ulkoilumaastot kivat, miinuksena ilmastoinnin puuttuminen koko hotellista. Oli nimittäin ERITTÄIN kuuma sisällä, vaikka miten yritti pitää ikkunoita auki. Pakko oli välillä päästä ulos viilentymään. Onneksi tuolla hotellilla ei kumminkaan tarvinnut sisällä maata kuin yöt. Joten suuntamisimmekin heti iltapäivästä kisapaikalle laittamaan joukkueen teltat pystyyn. Mukavasti oli muitakin joukkueen jäseniä jo paikalla, niin ei yksin tarvinnut laittaa kaikkea. Sitten joukkueiden ilmoittautuminen, joka sekin sujui tosi hienosti. Käytiin katsomassa kisapaikat vielä läpi, ja todettiin että alemmat luokat oli ihan järkyttävät. Ahtaat, tien vieressä, kahta eri alustaa samassa kehässä, ja paikallaolot todella huonossa paikkaa alustan ym suhteen. Onneksi ei itse tarvinnut kisata, mutta sääliksi meinasi käydä joukkuelaisia. Tosin loppupeleissä ei haitannut ketään joukkueemme koirakoita nuo alustat. Kaikki suorituivat erinomaisesti. Pari koiraa vähän hyytyi helteen vuoksi, mutta sille ei voi mitään. Iltasella sitten vielä pienet terapiat hyvässä seurassa ja "ajoissa" nukkumaan.
Aamulla sitten sai lämpimän herätyksen hotellissa, kun huoneessa oli 6 jälkeen varmaan 40 lämmintä ja kaksi koiraa läähättää sängyssä vieressä. Eipä siinä muuta kun aamupalan kautta (oli ihan mahtavat aamiaiset) kisapaikalle. Toki koirat pääsi taas uimaan. Käveltiin hotellista vielä kisapaikalle (tästäkin plussaa) kun oli niin lähellä. Kisaajille numerot ja sitten Jayn kanssa kannustamaan alempien luokkien koiria. Tuumasin että mun on tärkeempi olla siellä neuvomassa ja kannustamassa, kuin kokeneiden evl koiriemme luona. Ja itseasiassa ehdin nekin näkemään melkein kaikki, kun olivat vasta iltapäivällä osa vuorossa. Evl kehät oli tosi hyvällä nurmialustalla, tosin ei nekään mitään jättisuuria olleet.
Joukkueillamme meni aika hienosti. kun lopputuloksena oli SM PRONSSIA kakkosjoukkueelle, kylläpä oli joukkueenjohtaja ylpeä porukastaan. Kaikki se joukkueen kehätreenaaminen ym tuotti tulosta. ykkösjoukkuekin tuli hienosti sijalle 16/70, joten kyllä kaikki se työ mitä seurassa on tehty tokon eteen tuottaa todella hyvin tulosta. viime vuonnahan olimme toisella joukkueella neljäntenä joten ensi vuonna pitäisi taas vähän parantaa. Kyllä täytyy vähän kehua miten hyvin Sanna ja muut aktiivit tokojaoksessa ovat hommat hoitaneet, kaikki tokotehikset, kisaharkat ym toiminta on osallaan nostaneet tokon todella suosituksi seurassa, ja mukaan tulee koko ajan toinen toistaan taitavampaa porukkaa. Aivan mahtavaa.
Jay jaksoi koko lauantain tosi hienosti, ja olikin osan aikaa mulla mukana katsomassa kisoja ja nauttimassa arvokisafiiliksestä. On tosi kiva sitten itse mennä ensi vuonna kisamaan (saa nähdä missä luokassa?) kun on jo positiiviset kokemukset isoista kisoista. Leikittiin jonkun verran kehien vierellä ja Jay oli koko ajan tosi innokkaana ja halukkaana. En halunnut treenata mitään erityistä vaan keskityin lähinnä siihen että Jayllä on kisapaikalla kivaa, eikä mistään tartte nillittää. Tosi nätisti se jäi myös välillä häkkiin lepäämään, vaikka Sara miten piti meteliä viereisessä kehässä, raukalla kun ois ollu ihan kauhea halu päästä kisaamaan.
Sunnuntaina sitten yksilöfinaalit, jossa tuomarit otti sit pääroolin erittäin tiukalla arvostelulla.
Ihan mahtava reissu, oli tosi kiva fiilis koko viikonlopun, ja mukava jutella ihmisten kanssa tokosta, uusien ja vanhojen tuttavien kanssa. Kyllä tokoporukat on vaan niin mahtavia. Ensi vuotta odotellessa. Niin ja piirimestaruuksia, toivottavasti saadaan yhtä hyvät joukkueet kasaan, jotta voidaan uusia viime vuoden menestys. (Vinkvink vaan kavereille, siellä on haku joukkueisiin päällä )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti