Espoossa

Torstai on toivoa täynnä. Päätin tyhjätä pääni turhilta murheilta ja pirujen maalaamiselta, ja suuntasin Niinun treeneihin. Tosin ilta-aika tekee aina vähän tepposia päälle, ja nytkin huomasin haukottelevani jo menomatkalla treeneihin. Onneksi aika tulee kai muuttumaan seuraavalle jaksolle. Niinulla oli luvassa Liisan pätkänä takaakierto ja takaaleikkaus harjoitteita, ja Niinulla pieni ratapätkä jossa fokuksena lopun putkijarru ja puolivälin pimeä kulma tai toisessa pätkässä tehty pakkovalssi. Itsellä on tuo kantapää nyt alkanut vihoittelemaan oikein urakalla ja nyt kun laitoin treenikengät jalkaan, huomasin jo eka askeleella kivun.Eipä siinä mitään juostava on.

Ensin menin Niinun pätkää. Kätevästi oli puomi siinä mistä aloitettiin niin sain Jaylle oivaa kontaktitreeniä samalla, siitä lähdettiin takaakiertoon, josta valssi ja lähetys hypylle ja itse sivuirtoaminen ja koira päällejuoksuun josta taas valssi, ja pimeä u putken pää ja seuraava putki jossa jarru. Mentiin ekallanollana läpi. En ollut itse tyytyväinen jarrun vaikutukseen kun mielestäni meni vähän ulos putkesta tullessa. Niinu tuumasi että ei se tässä vaiheessa pysty jyrkemmin kääntymäänkään (meni siis alle metrin eteen ennen kuin oli takaslähtösuunnassa) ja pää kääntyi kuitenkin heti kun oli putkesta ulkona. Otettiin vielä pari toistoa. Mietittiin myös haluanko pimeään kulmaan ottaa vedolla vai pitääkö hakea itsenäisesti ensimmäinen näkyvä putken pää jos lähetän. Kyllä joo haluan että koira hakee itsenäisesti kaiken tarvittavan, ja jos on jotain muuta niin kerron sitten koiralle ohjauksella tai tarvittaessa vahvistan käskysanalla. Mähän en juurikaan höpöttele koiralle radalla mitään, paitsi jos pitää erityisesti jotain huomioida ja tämä toimii aika kivasti. Otettiin vielä toiselta puolen eli pakkovalssin putkeen, tässä piti jo kiirettä, ja meinasin edellisen valssin aloittaa liian aikaiseen jolloin jay tuli välistävetoon, ihan niin kuin kuuluisi. Niinu ihasteli miten hienosti Jay hakeepäällejuoksun tosi pienellä vihjeellä ja menee tosi tiukasti, ja heti jos on ohjaus yhtään liian ajoissa tulee välistävetoon.Lukee siis aika hyvin minua.

Liisan kanssa sitten takaakiertoa, tässä todettiin että mitä kauempaa lähetän sen paremmin ja kovempaa Jay menee. Jos menen esteen lähelle viemään niin hidastaa vähän ja käännös on loivempi. Takaaleikkaus putki-muuri yhdistelmällä. Aika kivat. Pitää itse lähettää tässäkin kauempaa. Otettiin samaan sitten vielä putkelle pimeästä kulmasta ja poispäin käännöksenä, joka oli ihan superhieno, uskomattoman tiukasti kääntyi, tiesi tasan tarkkaan mihin on menossa. Tuo oli kyllä illan parasta antia.

Kotiin päästyä ei sitten jalka taas kantanut juuri yhtään, ja aamulla kipu aika voimakas myös. Pakko lienee ostaa toisenlaiset agikengät, vaikka olen salomoneista tykännyt ja aina niitä käyttänyt. Tai sitten odottelen että kantapää paranisi ja kokeilen sitten uusia salomoneja, josko nuo vanhat on jo niinlässähtäneet.