Tehistreeneissä oli ohjelmassa häiriötreenit. Hannen kanssa suunnitteluvuorossa, ja otettiin teemaksi koemaiset häiriöt. Elimerkki+kapulaviidakko, tyhmä liikkuri, idioottituomari.
Vedettiin ensin läpi muille koirille ja lopuksi sitten mulle jahannelle samalla mitalla takaisin. Täytyy kyllä olla ylpeä Jayn häiriönsietokyvystä. Uskomattoman hienosti se kestää häiriötä. perusasentohäiriössä otti häiriötä nenän edessä heilutetusta vihkosta, kun ”tuomari” tuli sohimaan vihkon kanssa nenän eteen. Jay vaan alkoi tarjoamaan maahanmenoa kun oltiin pitkään istuttu paikallaan, eli pitkää perusasennossa oloa pitää treenailla. Häiriöistä se ei ollut milläänsäkään. Välillä kyllä pää vähän kääntyi, muttei lähtenyt houkutteluihin mukaan. Seuruussa se oli aivan mahtava. Otin kainalopalkalla ja mentiin seinää päin ja hidasta ja juoksua ja edestä juostiin ja takana kyttäiltiin. Ainoa erkanema tuli kun Charlotte juoksi edessä olevaa kapulaa nostelemaan. Siinä tuli sellai puolen metrin harhauma ja huomautuksella palasi takaisin. En ois edes uskonut sen olevan noin hyvä. Ruutu oli kyllä ehkä sen elämänsä parhaita, ja vaikka oli siis häiriöitä, matkalla oli merkkejä ja ohjatun kapulat, ruudun ympärillä betonipainot ja kehänauha. Meni suoraan kovaa keskelle ruutua ja supehienostoppi. Loppuosa erikseen, karkas ensin merkille, kun olitehiscupin kuulutukset ym ni luuli ehkä kuullensa käskyn, tokalla selvästi oli puoli sekuntia kuunnellut että sanoiko varmasti, ja lähti sitten kovaa, mutta suoraan merkille. Ne nyt vähän vetää puoleensa, pitää ottaa vielä vaan kuurina merkkihäiriötä. Seuruussa ei haitannut yhtään, mutta nyt kun pääsi juoksemaan yksin niin kiinnosti. Hyppy, nojailevalla tuomarilla ja ärsyttävällä liikkurilla oli ihan mahtava. ekalla piti käydä tarkistamassa kun liikkuri veti yhtäkkiä hupun päähän ja muuttui erilaiseksi, mutta tokalla hyppy oli paras tähän mennessä. Nätisti reilun metrin päähän hypyn taa ja ihan keskilinjassa. Eli kun on haastetta lisää Jay tekee vielä paremmin.
Sitten huonoja uutisia… Jayn veljellä todettiin OCD. Tuo peikko jota pelkään eniten pennun kanssa. Nyt sitten pitää miettiä ja tarkkailla silmä kovana mitä tehdään ja miten liikutaan. Jayhän on ollut koko ikänsä kauhea pomppimaan ja menee ja rymistelee metsässä kuin mikäkin peura, joten luulen, että olisi jo oireillut jotain jos olisi jotain. Pitää nyt sitten yrittää konsultoida kavereilta, että pitäisikö käydä välikuvissa nyt heti vielä, vai odottaa ja tarkkailla. Ajattelin alkuvuodesta kumminkin mennä virallisiin kuviin, joten kimppakuvausta olisi tilauksessaMevetin tmv suuntaan. Huoli on suuri! Pitää taas muistaa nauttia terveestä eläimestä kun voi. Tsemppiä veljelle kovasti!Lämpimiä ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti