Käytiin taas Somerolla paimentamassa Hannen matkassa. On kyllä sellainen laji, että koukuttaa kerta kerralta enemmän. On mielenkiintoista nähdä miten koiralla raksuttaa ja palikat kolahtelee ajoittain.
Tehtiin tällä kertaa Lie Down harkkaa ja ajoa. Menin itse lauman taakse ja sitten kutsu Walk On ja pari askelta ja liedown. Näinhän se ois oppikirjas menny, mut Jay oli toista mieltä. Lampaat vetää sitä nyt ihan hulluna ja ampuu täysillä ja korvat menee lukkoon. Jayllä ei ollut siis ennestään noita käskyjä ja ne opeteltiin samalla, kun sanottiin tuu vaan ja sitwalk on vuoronperään ja niissähän on sama äänensävy. sama lie down ja käy siihen. Haluan vaihtaa paimennuskäskytenkunkieliseks ni ei mee minkään kanssa sekaisin. Toki otan sitten ens kesänä pillin käyttöön (jos opin puhaltamaan) kun päästään isolle laumalle (toiveajattelua?). Joutu tekee kyltosissaan hommia että sai tottelemaan. Marika tuumas että huomaa et on tokokoira, kun hakeutuu koko aika luokse ja viereen. Onhan se ny kiva et jos on hankala paikka ni tulee munluo ja viereen eikä yritä karata aitauksesta. Mutta nyt pitää siis opettaa että jos tulet liian kovaa niin sit joudut maahan. ja se pitää tapahtua siellä kaukana. Muutama todella hyvä pätkä tuli ja muutama ihan katastrofi. Pientä terapiaa Kimmon kanssa nuotion ääressä ja myös heidän oman kasvattinsa (aboutsamanikäinen) seuraaminen, nosti taas itsetunnon takaisin. Hävetti oikeen kun koira on niin hullu noilla lampailla, ja kotona maailman kiltein. Kimmo tuumasi, että hyvä vaan että on noin innokas, saa tosi innokkaan paimenen, kunhan vaan oppii tottelee käskyjä. Pitäs päästä pari kertaa vielä tänä syksynä noita käskyjä treenaamaan ja sitten tauko talveksi. Ens kesänä sitten treenataan kunnolla, ja aloin jo haaveilla mahdollisesta kisaamisesta joskus tulevaisuudessa. On se vaan mukavakattoo kun osaavat koirat tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti