meniköhän tavoitteet uusiksi

Viikonloppuna oli sitten agikisat ja tokokisat. Ihan hullua lähteä edes noin päin yrittämään, kun agikisoista pitäs saada kuitenkin rauhoittua pari päivää, ennen tokon tekemistä, mutta kun nuo koepaikat on nyt TODELLA kiven alla, niin kun paikan sai niin piti mennä. Täytyy kyllä tässä kohtaa kritisoida sm-kriteerien kiristämisen aiheuttamaa panikointia. Ihmiset on ihan hulluna kaikki ilmottautumassa joka ikiseen kyläkisaan, ja mihinkään ei sovi, jollet ole seuran jäsen. Kisoissa sitten näkyy vaikka minkänäköistä yrittäjää, kun yritetään väkisin vääntää niitä tuloksia kasaan, ja ne pari onnekasta ketkä ovat ei-jäsenenä paikan saaneet, käyvät hakemassa "varmistelu" ykkösiä enemmän kuin tarve vaatii. Voisi miettiä vähän järkevämmäksi tuota systeemiä. Itse tietty ajauduin tähän tilanteeseen kun en halunnut vielä alkusyksystä mennä voittajaan ja sitten evl kisaaminen jäi kevään varaan. Yhtään koetta ei olisi varaa missata jos haluaa tuloksia saada. Juttelin kisoissa tuomarien kanssa, ja heiltä on kyselty monen järjestäjän toimesta voisiko heidän kaikkien luokkien kokeita muuttaa pelkästään evl kokeiksi kun alempiin taas ei ole tunkua. Nytkin porvoossa oli 16 evl koiraa, kahden tuomarin kokeessa, ja muita luokkia ei ollut yhteensä noin montaa.

No käväistään nyt vielä ensin agikisoissa. Eli batin kisat, Johanna Nyberg, suht helpot radat, mutta juostavaa riitti. Eka rata oli kyl yks meidän parhaista, paitsi en tehnyt putkijarrua, ja meni sitten väärään päähän seuraavaa putkea, ilman ylimääräisiä ois taas palkinnot ja sertit odotelleet. Hyppäri, voi elämä, 65 rimat, helppo rata, ja sitten meni keskittyminen. oli vedetty teipillä 3m ennen lähtöä ajanoton johto siitä (oisihan tuon voinut kierrättää laitojen kautta tai toisinpäin) ja en uskaltanut jättää sen taakse, jos kompuroi, ja Jayhän rysäytti sitten eka rimaa päin, ja sitten vielä neljä muutakin rimaa lenteli, mutta hienot kepit. Vika rata sama kuin eka, mutta toisinpäin. Aika kiva oli. sitten tippui yksi rima ja lopussa kielto, kun en malttanut ottaa yhtä askelta. 10llä maaliin. harmitti. ilta oli pitkä ja ysiltä himaan.

aamulla alkoi sitten evl klo 10. Jay oli ihan ku lentoon lähdössä, meinas jo autolta kävellessä karata halliin (jee, tääl oli ne agikisat mennään sinne), siitä sitten lenkille, ja paikkaistumiseen 0, valahti heti kun olin piilossa. makuu oli hyvä 10.

Yksilöt.

Tunnari. Tämä oli kyl kisan parasta antia. Ihan huippuhyvä. meni kovaa kapuloille, tosin oikeelta aloitti normaalista poiketen, haisteli nätisti koko rivin ja nappasi oman, tuli kovaa ja nätisti sivulle. 10

Ruutu, tosi hyvä. kovaa merkille. virittelin vaan merkin, mutta huomasin että katsoi myös samalla missä ruutu oli. kovaa ruutuun, hyvä stoppi keskellä vähän takana, ja nopeasti käskystä maahan. Sivulle tulossa tuli väärältä puolelta, ja oli vähän palkan odotusta. 9

Kaukot. Avo paikkis loppui ja porukka rumisteli katsomon läpi lautalattiaa, niin että itsekin säikähdin, että tuleeko taivas niskaan, ja jay nousi poiskävelyssä istumaan. tosi outoa. Vaihdot oli parhaat kisavaihdot mitä koskaan. yhtä hyvä kuin kotona. 7

Seuruu, alkoi ruutulähetyksen kohdalla, ekalla askeella ponkas metrin eteen, ihan kuin ois ollut lähdössä merkille. korjasin uudella käskyllä ja muistutin täykkärissäkin uudella käskyllä, ja siitä eteenpäin mentiin tosi hyvin. hyvää seuraamista omaan tasoon nähden. oisko ollu 7,5?

metsku. olipa tyhmästi sijoitettu. metri viereisestä kehästä ja siellä hyppy samalla tavalla, eli selät vastakkain, ja just samaan aikaan pelottavan näköinen iso musta koira, jota jaykin katteli vähän pelokkaana. Hyppäsi tosi hyvin, nosto vähän taas ruma (tämä on niin treenilistalla) ja sivulle hyvin. 9

Luokse. sannan yllyttämänä käsimerkki. ei menny ekalla maahan, valui stopin ja seisoi maahanmenon, oli vähän ihmeissään että hetkonen. en muista nroa. oisko 0 tai 5

Zeta. Oli taas vähän outo ennen alkua, ekana istu. Jäi kiinni ärsyttävään liikkuriin joka käveli ohjatun kapulat kädessä takaa ja viereltä. luuli että alkaa ohjattu. kun oli merkkikin edessä. seuruussa liikkuri käveli takana ja viljeli merkkejä mennessään kehään (zeta, ohjattu jne), kolme hienoa seisomista sitten tehtiin.

Ohjattu. ihan kierroksilla, meni melkein merkin säteeltä yli (sannan kulmasta näytti että olikin yli) ja lähti vasemman sijaan oikeelle??? eipä oo treeneissäkään noin pahasti menny pieleen. stoppasi kuitenkin käskystä, ja uudella käskyllä pyöräytti kyllä vasemmalle mutta oli metrin päässä oikeesta ja nappasi tyytyväisen näköisenä sen. nopea palautus ja pa ok.

kolmostulos, ja tolkuton harmitus. tässäkö oli sitten sm kisat meidän osalta. ei oo paikkaa tiedossa kuin omiin kisoihin, joten heikolle näyttää.

Aamulla oli sitten osteopaatti, ja niinhän siellä todettiin sitten että on ihan juntturassa ja mutkalla karsintojen hyppytörmäyksestä, joten ehkä se levottomuus oli myös sitä reagointia, ja kun ne maahanmenot tai pysymiset oli vaikeita, niin tostahan se varmaan myös johtui. kyljet oli ihan vetäynyt, ja nivuset jumissa. voi toista raukkaa. Nyt jää sitten tän viikon treenit ihan minimiin. ke tehdään tehiksessä, jotain todella pientä. saa nähdä miltä lauantaina näytetään. seuraavat agikisat parin viikon päästä.

Pitäsköhän vaan keskittyä agilityyn tää kevät. hitto että harmittaa nyt tuo törmäys entistä enemmän. En kuitenkaan halua rikkoa koiraani vaan kisata entisen aikataulun mukaan.

pentuetreenit agilityn merkeissä ja syvällistä tai ei niin syvällistä pohdintaa.

Isabelle tuli käymään Suomessa kisareissulla, ja saatiin loistava mahdollisuus mennä treenailemaan. Aikaa oli varattuna 4 tuntia yhteensä 5 aikuiselle, ja yhdelle pennulle, eli ihan luksusmäärä. Tehtiin kaksi eri rataa. Jayn kanssa ehdin tekemään molemmat kokonaan, mutta toki tuota aikaakin tuli käytettyä normaalia enempi. En muista että oisin koskaan treenannut putkeen varttia pidempään, ja nyt tein 20min setin. toki siinä välissä juteltiin ja pohdittiin, ei se yhtä juoksua ollut. Isabellelle kun on Jayn veli Finn, niin on puolin ja toisin tullut seurattua videoilta treenejä ja kisoja varsin tarkkaan, niin samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia pojat ovat. Jay on Isabellen sanoin "mister perfect" tekee kaiken oikein ja täydellisesti. Ainoa este meidän uralla on minä :) no niinpä. mun pitää nyt alkaa enempi antaa informaatiota jaylle ettei tartte niin paljoa miettiä esteiden välissä, koska heti kun annan ajoissa vihjeen mitä tapahtuu tulee todella lujaa ja itsevarmasti, ja sitten kun pitää miettiä tulee sellai aavistuksen oloinen epävarmuus. Oli ihan huippukivaa treenailla ja saada erilaisia ajatuksia ja neuvoja. vaikka on saanut nauttia vuositolkulla huippuopista on kiva aina välillä saada ulkopuolista mielipidettä ja saada sieltä vielä jotain pientä omaan tekemiseen. Varsinkin tammikuussa on nyt ollut erityisen luksusta agitreenauksen suhteen. Tähän on hyvä päättää tämä kuukausi treenien osalta. Huomenna vielä kisataan. Muut sisarukset näyttivät myös niin huikean hienoilta ja jokainen tekee niin omalla tyylillään, mutta silti niin tutunnäköisesti. Mukana oli myös kolme muuta Myyttiä, joista Hero pentunen teki kovan vaikutuksen aivan upealla luonteellaan, ja niin hauskalla ulkonäöllä, hah. tosi kiva, ja lupaavan oloinen koira. tsemppiä vaan treeneihin.

tässä pieni pätkä treenien alusta. loput jääköön omaan arkistoon, ei sen takia että ois jotenkin huonosti menneet, vaan ihan huvikseen.

Tiina haastoi myös kirjoittamaan terveysasioista ja treenauksesta bloginsa kautta ja olen nyt yrittänyt pohtia omalta osaltani tuota treenaamista.

Minkä verran sitten treenaan oikeasti, kaikki aina kyselee uteliaana kisoissa ym miten paljon mä treenaan kun koira on jo noin taitava. Taitavuus ei ole tullut treenimäärissä, vaan ehkä suurimmalta osin Jayn tapauksessa perimästä, se vaan oppii asiat kerrasta, tai kahdesta, tietysti myös ne väärät vinkit. En ole mitenkään väkisin vääntänyt koiraa eteenpäin ajatuksella "pakko saada kaksivuotiaana valioksi", vaan olen mennyt juuri sitä tahtia kun treenit edistyvät. Minua on monellakin taholla kehuttu/haukuttu liiallisesta itseluottamuksesta, tätä olen kyllä joutunut tietoisesti työstämään pääni sisällä todella pitkään. En todellakaan ole aina ollut itsevarma ja "onnistujatyyppi", olen lukenut paljon psykologiaa ja varsinkin urheiluvalmennusta. Teen työkseni hommia päähänpotkittujen epäonnisten tai muuten syrjäytettyjen parissa, ja siellä ei pitkään jaksa jos ei oma pääkoppa ole kuosissa. Se, että onko joku pitänyt tätä liiallisena tai ylimielisyytenä, on heidän oman päänsä sisällä käytävä keskustelu, mun ei siihen tartte osallistua. Silloin kun Jay oli tulossa mulle, päätin että nyt teen asiat kerralla oikein, ja pyrin välttämään turhia virheitä treenaamisessa. Niin ne treenimäärät. Treenaan tokoa periaatteessa päivittäin, tämä pitää sisällään aamupalan yhteydessä noin 3min treenin, jossa tehdään teeman mukaisia juttuja, kaukoja, pitoa, perusasentoa tmv, ja iltaruualla samat. Näin on tehty kaksi vuotta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kokoajan, muuten treenaan tokoa hallilla tai ulkona noin kerran viikossa, oikeasti. Kesällä kahdesti viikossa. Agilityä treenaan 1-2 kertaa viikossa. joskus jos on jotain koulutuksia niin tulee se kolmas kerta, ja silloin ei seuraavalla viikolla treenata kuin kerran. Olen huomannut että jos on kisat viikonloppuna, niin on hyvä treenata pari päivää ennen jotain, edes kontakteja ja vähän hyppyjä. Pyrin pitämään treenisessiot noin 10min mittaisina maksimissaan, jos käyn vapaatreenaamassa, kesto on ehkä noin 7min. juhlapyhinä tulee mentyä hengailemaan halliin, ja silloin tehdään useampi setti samalla reissulla.

Mitä tulee "pakettiin" laitolla, pidän itse todella tärkeänä, että koiralla on rakennettu asenne (no hei oikee asenne :) ) hyväksi ja se pitää muistaa kaikessa. Tokossa joskus joutuu jotain hinkkaamaan, mutta sekin johtuu joskus siitä etten ole osannut heti kertoa mitä halutaan. Kaukot on sellainen joissa olen huono opettaja, tekniikkapiiperrys ja minä ei suoranaisesti kuljeta käsi kädessä. mun mielestä agilityssäkin koiran tulisi saada mennä vapautuneesti ilman että on pistetty "pakettiin" on kurjaa katsella kisoissa, kun on paljon koiria jotka ei uskalla mennä, tulee ääntä "piippausta" turhautumisesta, tietty jotkut ääntelee innostakin.

Terveysasiat on myös tärkeitä, käytiin luustokuvissa ennen kun alkoi rimat nousta ja treenit ylipäänsä mennä seuraavalle tasolle. osteopaatilla käydään Johannalla tsekkauksissa aina aika ajoin, mitään suurempaa ei ole vielä löytynyt. aina tietty jotain iskuja tulee tuollaiselle rämäpäälle, jonka lempipuuhaa on ilmaan hyppiminen. lisäravinteita joo tulee syötettyä, ihan vain siksi että on kotona jo kaksi nivelrikkoista koiraa, ja niille on pakko syöttää. nutrolin sportti, fit dog ym kuuluvat vakkarilistalle

Kaiken tuon treenimäärän lisäksi olen saanut upotettua viikkoon kaksi totaalitreenivapaata. yleensä ne on alkuviikosta kisojen jälkeen, koska koiralla kestää pari päivää palautua taas normaali tilaan kaikesta stressistä mitä kisoissa tulee. myös loppuviikosta on pari löysempää päivää, yleensä perjantaisin ei treenata (paitsi tietty tänään), paitsi jos ei ole ollut muuta päivää itsellä viikolla aikaa käydä treenaamassa, kun pitää pitää pystyssä tuota seuraakin ja hoitaa esim hallituksen kokoukset, halliasiat, ym kuntoon, Tuo onkin myös yksi asia mitä olen miettinyt viime aikoina, miksi ne on aina ne muutama tyyppi ketkä tekee kaiken, ja muut nauttivat hedelmistä. Itse lukeudun näihin muutamiin, viime vuonna oikein yritin olla aikaansaamaton ja laiska seura-asioissa, enkä edes kirjannut ylös kaikkea talkootyötä mitä tein, ja silti tuli se 100h talkooseurantaan. mitähän se ois ollut jos oisin ollut ahkera. Aika näyttää, mutta todennäköisesti tulen pitämään taukoa kouluttamisesta taas ainakin kesän verran, ja nautiskelen mökillä laiturin nokassa Jayn kanssa istuskellen. Olen miettinyt myös muiden vastuiden luovuttamista eteenpäin, tosin juuri otin taas yhden nakin hoitaakseni. En vain osaa kieltäytyä, ja asiat on vain hoidettava. En silti valita, teen mielelläni asioita joilla voi vaikuttaa omien koirien treenimahdollisuuksien ja olosuhteiden paranemiseen, jos siitä muutkin hyötyy niin saa hyötyä. Sitä se vaan on kun on alansa valinnut, mun kohdalla se on se sosiaaliala, töissä ja vapaalla

ai kamala mikä tilitys tästä tuli. KAIKKI PITÄÄ LUKEA SELLAISELLA HYMYVIRNISTYKSELLÄ EI VAKAVASTI OTTAEN. en ota hirveästi asioita vakavasti muutenkaan.

mestarin opissa

Se olis sitten Suomen mestari nro 3 tammikuulle vuorossa. Onpahan vaan luksusta kun pääsee kokeilemaan niin erityyppistä koulutusta tiiviiseen aikaväliin. Pete tuli tehikselle vetämään treenit, ja täytyy sanoa, että kyl ois voinu jatkaa vaikka koko kevään, ois ollut annettavaa ainakin mulle. Kertoi lyhyesti oman filosofiansa, ja ihan perusteltua. Eipähän montaa estettä tehty Jayn kanssa, kun alettiin jo hioa kuntoon mun kyykkäyksiä ym epäolennaisuuksia. Suljen kuulemma ohjauksen noilla koiralta. Nyt pitäs sit työntää se rautankanki takas hanuriin ja suoristaa selkää taas. Kuulemma todella tyypillistä tänä päivänä että jarrutellaan koiraa ja sit samalla peitetään se info mitä pitäs koiralle kertoo niillä hartioilla. hartiat on petellä keskeisessä roolissa. Olipa vaikeeta saada kaaliin taas uusia ajatuksia. Katsotaan miten tulevat käytäntöön vai tulevatko. Pitänee kattoa jos saisi keväälle jonkun yksärin vaikka Lahdesta järkättyä, niin saisi hoidettua homman loppuun, kun loppui aika vähän kesken siinä pohtiessa.

Radan reunalla muita katsellessa muisteltiin siinä niitä ohjauksen perussääntöjä porukalla. ja samalla katsoin miten ihmiset ohjaa. Tosi monella on paha tapa huutaa mennessään, ja huiskia käsiään miten sattuu, ja kengät osoittaa sinne ja tänne, ja sitten pikkukoiran kanssa mennään sinne maantasolle tosi herkästi. katse harhailee milloin missäkin.

Olipa kiva saada treenikavereilta palautetta että mun ohjaus on nykyisin tosi rauhallista ja ei ole liikoja huiskimista. siihen on pyritty.

nollakoirasta vitoseen

Viikonloppuna oli ojangossa meidän järkkäämät maajoukkueen karsinnat, ja eka kertaa vielä kaksipäiväisenä, itse en liikkuriksi tmv viitsinyt ilmottautua, kun piti päästä muuanne kisaamaan, vaan eipä saatu kisapaikkaa, paitsi agikisoihin. Lauantain sitten pääsi kaikessa rauhassa nauttimaan muiden suorituksesta. Sanna ja Hups oli nollakoirakkona, ja mä suhailin tulospalvelua siinä sivussa. Kyllä taas treeni-into ainakin kasvaa. ja toisaalta taas, ei se ole enää niin kauhean kaukana että oltaisiin itsekin siellä. no siitä sitten innostuneena, sain kunnian tulla sunnuntaina nollakoirakoksi Jayn kanssa. Olipa kerrassaan mahtava kokemus, ja mahtava treenin paikka. Eka kehässä oli liikkurina Ansu, ruudulla aloiteltiin, tuumasin että mitenkähän koira löytää vihreät tötsät, nurmelta, mutta hyvin näkyi löytävän, meni vaan sellai puolivauhdilla merkille, ja ruudun paikka oli aika edessä, tosin merkki ja ruutu oli isosta kehästä huolimatta sijoitettu ihan nurkkaan. loppuosassa pieni pullahdus, sitten luoksari, vinottain kehän poikki ja ohjaaja seisomaan ihan nurkkaan kiinni. maahan meno oli nihkeä, odotus hyvä, vauhti hyvä, eka stoppi valui, otin suullisella, maahan ok. sivulle ok. ohjattu, hyvä merkki, kohti yleisöä, joka piti sisällään kaikki kisaajat + muun yleisön eli oli paljon. hyvä nosto, puri vähän kapulaa. Seuruu, oli järkyttävä kaavio, kaikki mahdolliset pommit. koko ajan mentiin seinää kohti ja pysäytys alle metri seinästä, Jay suoritui ihan kohtuu hyvin.

toka kehä, mentiin yhdyskäytävän kautta kuten kisaajatkin. tunnari, toimitsija pöydässä kiinni piti odotella. Jenni liikkuroi, ympyrä, hyvin meni kapuloille ja otti oman nopeasti, ja tipahti lähtiessä, nosti nopee takas, ja pureskeli sit sivulla. hyppy, voi huoh, menin seisoo sen 3m viivan taa, ja korkeus 5,5 lautaa normi 5 sijaan, ja mitäpä siitä seuraa, jay jysäytti takajaloilla suoraan esteeseen, ja yleisö kiljuu kauhusta, jay pysähtyi kapulalle, että mitä noi huutaa tuolla, toi kuitenkin takaisin. tiputin vielä kapulan siinä kauhistellessa. oli jalat ehjän tuntuiset joten jatkoin loppuun. zeta, itsellä tatti otsassa, no ei sitten istunut, maahan jäi puoli istuvaan, stoppi sentäs ok. kaukot tuli puolimetriä eteen, voi huoh. otin vielä hypyn uusiksi ja ei ollut mitään kun tulin sen puoli metriä eteenpäin. hyppyjumppaa ja osteopaattia luvassa.

Siitä sitten kiirellä sannan agikisoihin porvooseen, ja siitä kiireellä takas kattomaan loput koirat ojankoon, ja kiireellä takas porvooseen omiin kisoihin. kaksi rataa saviojaa. aika kivat radat. kummallisesti meni aan jälkeen poimimaan hypyn sivusta, ja ei löytänyt nenän edestä pussia?? ja sitten toisella radalla, ihan huippumenoa pussille saakka, josta taas täyttä vauhtia ohi, puolen metrin päästä, en tajua, miten se voi mennä sen ohi. ainoa este mitä näköpiirissä, eikö nähnyt kun oli ne puulaidat maneesissa ja ihan sen vieressä, oliko joku varjo tmv? en osaa tuosta videolta ainakaan mitään sanoa, katsoo mua ennen hyppyä ja sit on katse eteen jossa se pussi. melkeen törmää siihen. no vitonen sieltä sitten tuli. ilman ohitusta ois voitettu koko rata :/ mutta kiva homma että alkaa palaset loksahdella.

Tehiksen kisamaiset

Eilen vuorossa taas kisamaiset. Meidän mahtava koutsi Mari tuli myös tekemään muistiinpanoja, joita odotellessa sitten saamme valvoa pitkiä öitä. Mari kun lupasi kirjoittaa ne puhtaaksi meille karsintojen jälkeen sitten. Kävin ensin tekemässä Jayn kanssa vähän agia, kun on kisat taas tulossa, eikä TAASkaan saa treenejä alle. otin 65 rimoja ja huomasin, että jos kaikki rimat on 65, ei ongelmaa, kun laitan osan 60 ja osan 65 niin jopa alko vedätyksellä tippua. vähän mainitsin herralle että nyt ne lasit silmille ja katso kuin korkeella ne rimat on, hienosti korjasi. pientä maltti ongelmaa. vähän kepeille lähetyksiä ja kontakteja. tehokas 7min treeni :)

Kisamaisessa liikkuroin ensin puolet porukasta, ja sitten oma vuoro viimeisenä. Pyysin päivällä jo Jenniltä yllärijärkän, jotta pääsis mahd lähelle kisamaista fiilistä. Mari vielä "tuomarina" tarkkailemassa. ja mitä mää teen, olen ihan hurlumhei, ja jay sen mukainen. En päässyt yhtään sellaiseen kisafiilikseen. ehkä tuo alun liikkurointi ja agin treenaaminen oli vielä mielessä, ja naureskelin vaan kehässä. järkkyjä mokia tuli. Tunnari, otin namilla alussa, niin jay päätti nousta ylös ja hakee namia mun kädestä kun käännyn. no tuota tuskin kisoissa tulee, mutta olipa pakasteesta tulleet sisäelimet jayn mieleen ainakin. kovaa kapuloille, nosti oman ja tiputti, tarkisti muut ja otti oman. vähän pureskeli vielä palatessa, hyvä pa. on tämä nyt vähä eteenpäin mennyt taas. Metsku, kovaa kapulaan ja se taas sinkosi, nyt ne nostot hitto kuntoon. hyvä sivu, vähän ehkä törmäsi jopa. zeta. kävelin vähän hitaalla. maahan hidas, mutta ok, haukotteli, istu hyvä, seiso ok, osaa paremminkin. seuruu zetassa ok. kaukot. voi huoh. jay oli ihan lentoon lähdössä, tokalla maahan, sanoin jättökäskyksi luoksarin jättökäskyn, idiootti. eka seiso, ja tuli yli puoli metriä eteen. oli ihan äksänä et hetkonen kumpi liike tää nyt olikaan. s-i taas vähän eteen, onneksi on video. tuli yhteensä metrin eteen. nyt hitto tehokuuriin kaukot (aloitin jo illalla kotona), nyt nillitetään joka ikinen varpaan heilautus kotitreeneissä.

toka kehässä, ruutu, lähti käskyllä suoraan kohti ruutua, tuli kutsulla nopeesti takas sivulle, ja sit ok merkki. kovaa ruutuun ja ihan oikeeseen reunaan, ihan kumma paikka, kun oli vielä aita ihan vieressä. ihan kun ois väistäny jotain. oli sisällä kuitenkin. loppu ok. luoksari, hurlumhei, stoppi valui metrin, maahan hidas. törmäsi sivulle. seuruu. alku taas huonoa. läksin liikkeelle jo liike alkaa :) aivot vähä väsähti. loppua kohden näytti videolta jo seuruulta. ei se pahasti enää tiputtele. nyt on sellai et kontakti pysyy mut pää heiluu.

viikonloppuna sitten katselemaan karsinnoista mallia miten sitä oikeesti tehdään ja su agikisoihin. ensi viikolla sitten marin treenit ja tästä sekametelistä pitäs jotai teemaa keksiä sitten. jos nyt se yleinen pakettiin laitto ois ohjelmassa.

Rimat kolisee

Viikonloppuna kaksi starttia Jayn kanssa agia. Olipa tylsä kun oli VAIN kaksi, kun kolmosia yleensä se kolme starttia. Eka radalla kävi jo kolmannen kerran kisauralla, niin että kun on lähtöhyppy vinosti kohti rataa ja pitää lähteä sieltä nurkasta, niin eka rima tippuu. todella outoa. ja tuolla samalla kentällä vielä sattuneet kaikki tapaukset. Lisäksi kyseessä ollut joka kerta eka startti, niin että ei ole ehtinyt viikolla treenata juuri lainkaan/ollenkaan. Kävin kyllä lämppähypyillä ennen starttia ja ei ollut mitään. Meni vielä karkaamaan lähdöstä samalla, sekin kolmas kerta. nyt pitää ottaa tarkemmin nuo startit, kun menee turhaan pilalle hyvät kisat sen takia. Tippui siellä radalla pari muutakin rimaa "onneksi" ja sen päälle vielä kerkesi astua aalle kun piti mennä alle putkeen. mutta sitten mentiin taas putkessa ihan huolella nurin. Oli vaihdettu medien jäljiltä liukkaaksi oletettu putki toiseen, mutta katselin jo rataantutustumisessa, että putki on jätetty vähän ruttuun, ja painot oli ehkä vähän huonosti sijoitettu. no nehän antoi sitten Jayn (ja noin 10 muun koiran kohdalla) periksi alta ja koirat meni nurin siellä. Itse yritän aina ratamestarina olla tarkka noiden painojen kanssa että tulevat huolella laitetuksi. Putkia ei saa laittaa ruttuun, tai löysästi paikalleen. Tästä sisuuntuneena kuitenkin toiselle radalle. Siellä sitten mentiin todella mallikkaasti lähes loppusuoralle saakka, kunnes oli takakulmauksessa kääntökohdassa yllättäin rimat 65 (en ollut edes huomannut rataantutustumisessa), kun muualla ne olivat 60, ja jay sitten kolautti sen verran jalkaa kahteen kolmesta kulman hypystä, joten tuloksena 10. Olipa mälsää. molemmat radat ois ollut tosi hyviä, mutta rimat kolisee nyt. Toivon mukaan tuosta putkikompuroinnista ei tule mitään jumeja tmv.

ensi viikonloppuna taas vain 2 starttia, eikä treenejä tällä viikolla, joten joutunee kampeamaan itsensä vapaatreenaamaan joku päivä.

Tehiksessä perusasioiden äärellä

Tokotehiksen treeneissä eilen paritreenit. Jayn kanssa pohdittiin ensin Zetassa minun avuja, istumisessa annan tahattomasti pienen pienen avun, joka saatiin pois kun vain osasin sitten kiinnittää huomiota siihen, Seisomisen apu pitää vaan jättää pois, kun on turha. Seuruu oli siinä nyt välillä vähän edessä. Tunnaria tehtiin muutama variaatio, vahvistellaan nyt sitä haistelun tärkeyttä. kerta myös tosi pitkällä jonolla, ja haisteli hyvin.

toka setissä kaukojen pohdintaa ja seuruuta. Kaukoissa pitäs nyt saada tekniikkaa siirrettyä paremmin etäisyyteen. prakaa heti kun on matkaa. tulee se 10cm etenemä s-m, ja melkein samat s-i. etupaino pitää saada nyt pois, eli kun on kaukana ni yrittää venyttää lähemmäs. Seuruussa otettiin pitkää pätkää ja liikkeelle lähtöjä. Pitäs olla hereillä heti eka suoralla. Hienosti skarppaa aina kun on tehnyt jonkun matkaa.

onpa kiva kun on aina apusilmiä ja liikkureita käytettävissä.