Se olis sitten Suomen mestari nro 3 tammikuulle vuorossa. Onpahan vaan luksusta kun pääsee kokeilemaan niin erityyppistä koulutusta tiiviiseen aikaväliin. Pete tuli tehikselle vetämään treenit, ja täytyy sanoa, että kyl ois voinu jatkaa vaikka koko kevään, ois ollut annettavaa ainakin mulle. Kertoi lyhyesti oman filosofiansa, ja ihan perusteltua. Eipähän montaa estettä tehty Jayn kanssa, kun alettiin jo hioa kuntoon mun kyykkäyksiä ym epäolennaisuuksia. Suljen kuulemma ohjauksen noilla koiralta. Nyt pitäs sit työntää se rautankanki takas hanuriin ja suoristaa selkää taas. Kuulemma todella tyypillistä tänä päivänä että jarrutellaan koiraa ja sit samalla peitetään se info mitä pitäs koiralle kertoo niillä hartioilla. hartiat on petellä keskeisessä roolissa. Olipa vaikeeta saada kaaliin taas uusia ajatuksia. Katsotaan miten tulevat käytäntöön vai tulevatko. Pitänee kattoa jos saisi keväälle jonkun yksärin vaikka Lahdesta järkättyä, niin saisi hoidettua homman loppuun, kun loppui aika vähän kesken siinä pohtiessa.
Radan reunalla muita katsellessa muisteltiin siinä niitä ohjauksen perussääntöjä porukalla. ja samalla katsoin miten ihmiset ohjaa. Tosi monella on paha tapa huutaa mennessään, ja huiskia käsiään miten sattuu, ja kengät osoittaa sinne ja tänne, ja sitten pikkukoiran kanssa mennään sinne maantasolle tosi herkästi. katse harhailee milloin missäkin.
Olipa kiva saada treenikavereilta palautetta että mun ohjaus on nykyisin tosi rauhallista ja ei ole liikoja huiskimista. siihen on pyritty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti