pentuetreenit agilityn merkeissä ja syvällistä tai ei niin syvällistä pohdintaa.

Isabelle tuli käymään Suomessa kisareissulla, ja saatiin loistava mahdollisuus mennä treenailemaan. Aikaa oli varattuna 4 tuntia yhteensä 5 aikuiselle, ja yhdelle pennulle, eli ihan luksusmäärä. Tehtiin kaksi eri rataa. Jayn kanssa ehdin tekemään molemmat kokonaan, mutta toki tuota aikaakin tuli käytettyä normaalia enempi. En muista että oisin koskaan treenannut putkeen varttia pidempään, ja nyt tein 20min setin. toki siinä välissä juteltiin ja pohdittiin, ei se yhtä juoksua ollut. Isabellelle kun on Jayn veli Finn, niin on puolin ja toisin tullut seurattua videoilta treenejä ja kisoja varsin tarkkaan, niin samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia pojat ovat. Jay on Isabellen sanoin "mister perfect" tekee kaiken oikein ja täydellisesti. Ainoa este meidän uralla on minä :) no niinpä. mun pitää nyt alkaa enempi antaa informaatiota jaylle ettei tartte niin paljoa miettiä esteiden välissä, koska heti kun annan ajoissa vihjeen mitä tapahtuu tulee todella lujaa ja itsevarmasti, ja sitten kun pitää miettiä tulee sellai aavistuksen oloinen epävarmuus. Oli ihan huippukivaa treenailla ja saada erilaisia ajatuksia ja neuvoja. vaikka on saanut nauttia vuositolkulla huippuopista on kiva aina välillä saada ulkopuolista mielipidettä ja saada sieltä vielä jotain pientä omaan tekemiseen. Varsinkin tammikuussa on nyt ollut erityisen luksusta agitreenauksen suhteen. Tähän on hyvä päättää tämä kuukausi treenien osalta. Huomenna vielä kisataan. Muut sisarukset näyttivät myös niin huikean hienoilta ja jokainen tekee niin omalla tyylillään, mutta silti niin tutunnäköisesti. Mukana oli myös kolme muuta Myyttiä, joista Hero pentunen teki kovan vaikutuksen aivan upealla luonteellaan, ja niin hauskalla ulkonäöllä, hah. tosi kiva, ja lupaavan oloinen koira. tsemppiä vaan treeneihin.

tässä pieni pätkä treenien alusta. loput jääköön omaan arkistoon, ei sen takia että ois jotenkin huonosti menneet, vaan ihan huvikseen.

Tiina haastoi myös kirjoittamaan terveysasioista ja treenauksesta bloginsa kautta ja olen nyt yrittänyt pohtia omalta osaltani tuota treenaamista.

Minkä verran sitten treenaan oikeasti, kaikki aina kyselee uteliaana kisoissa ym miten paljon mä treenaan kun koira on jo noin taitava. Taitavuus ei ole tullut treenimäärissä, vaan ehkä suurimmalta osin Jayn tapauksessa perimästä, se vaan oppii asiat kerrasta, tai kahdesta, tietysti myös ne väärät vinkit. En ole mitenkään väkisin vääntänyt koiraa eteenpäin ajatuksella "pakko saada kaksivuotiaana valioksi", vaan olen mennyt juuri sitä tahtia kun treenit edistyvät. Minua on monellakin taholla kehuttu/haukuttu liiallisesta itseluottamuksesta, tätä olen kyllä joutunut tietoisesti työstämään pääni sisällä todella pitkään. En todellakaan ole aina ollut itsevarma ja "onnistujatyyppi", olen lukenut paljon psykologiaa ja varsinkin urheiluvalmennusta. Teen työkseni hommia päähänpotkittujen epäonnisten tai muuten syrjäytettyjen parissa, ja siellä ei pitkään jaksa jos ei oma pääkoppa ole kuosissa. Se, että onko joku pitänyt tätä liiallisena tai ylimielisyytenä, on heidän oman päänsä sisällä käytävä keskustelu, mun ei siihen tartte osallistua. Silloin kun Jay oli tulossa mulle, päätin että nyt teen asiat kerralla oikein, ja pyrin välttämään turhia virheitä treenaamisessa. Niin ne treenimäärät. Treenaan tokoa periaatteessa päivittäin, tämä pitää sisällään aamupalan yhteydessä noin 3min treenin, jossa tehdään teeman mukaisia juttuja, kaukoja, pitoa, perusasentoa tmv, ja iltaruualla samat. Näin on tehty kaksi vuotta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kokoajan, muuten treenaan tokoa hallilla tai ulkona noin kerran viikossa, oikeasti. Kesällä kahdesti viikossa. Agilityä treenaan 1-2 kertaa viikossa. joskus jos on jotain koulutuksia niin tulee se kolmas kerta, ja silloin ei seuraavalla viikolla treenata kuin kerran. Olen huomannut että jos on kisat viikonloppuna, niin on hyvä treenata pari päivää ennen jotain, edes kontakteja ja vähän hyppyjä. Pyrin pitämään treenisessiot noin 10min mittaisina maksimissaan, jos käyn vapaatreenaamassa, kesto on ehkä noin 7min. juhlapyhinä tulee mentyä hengailemaan halliin, ja silloin tehdään useampi setti samalla reissulla.

Mitä tulee "pakettiin" laitolla, pidän itse todella tärkeänä, että koiralla on rakennettu asenne (no hei oikee asenne :) ) hyväksi ja se pitää muistaa kaikessa. Tokossa joskus joutuu jotain hinkkaamaan, mutta sekin johtuu joskus siitä etten ole osannut heti kertoa mitä halutaan. Kaukot on sellainen joissa olen huono opettaja, tekniikkapiiperrys ja minä ei suoranaisesti kuljeta käsi kädessä. mun mielestä agilityssäkin koiran tulisi saada mennä vapautuneesti ilman että on pistetty "pakettiin" on kurjaa katsella kisoissa, kun on paljon koiria jotka ei uskalla mennä, tulee ääntä "piippausta" turhautumisesta, tietty jotkut ääntelee innostakin.

Terveysasiat on myös tärkeitä, käytiin luustokuvissa ennen kun alkoi rimat nousta ja treenit ylipäänsä mennä seuraavalle tasolle. osteopaatilla käydään Johannalla tsekkauksissa aina aika ajoin, mitään suurempaa ei ole vielä löytynyt. aina tietty jotain iskuja tulee tuollaiselle rämäpäälle, jonka lempipuuhaa on ilmaan hyppiminen. lisäravinteita joo tulee syötettyä, ihan vain siksi että on kotona jo kaksi nivelrikkoista koiraa, ja niille on pakko syöttää. nutrolin sportti, fit dog ym kuuluvat vakkarilistalle

Kaiken tuon treenimäärän lisäksi olen saanut upotettua viikkoon kaksi totaalitreenivapaata. yleensä ne on alkuviikosta kisojen jälkeen, koska koiralla kestää pari päivää palautua taas normaali tilaan kaikesta stressistä mitä kisoissa tulee. myös loppuviikosta on pari löysempää päivää, yleensä perjantaisin ei treenata (paitsi tietty tänään), paitsi jos ei ole ollut muuta päivää itsellä viikolla aikaa käydä treenaamassa, kun pitää pitää pystyssä tuota seuraakin ja hoitaa esim hallituksen kokoukset, halliasiat, ym kuntoon, Tuo onkin myös yksi asia mitä olen miettinyt viime aikoina, miksi ne on aina ne muutama tyyppi ketkä tekee kaiken, ja muut nauttivat hedelmistä. Itse lukeudun näihin muutamiin, viime vuonna oikein yritin olla aikaansaamaton ja laiska seura-asioissa, enkä edes kirjannut ylös kaikkea talkootyötä mitä tein, ja silti tuli se 100h talkooseurantaan. mitähän se ois ollut jos oisin ollut ahkera. Aika näyttää, mutta todennäköisesti tulen pitämään taukoa kouluttamisesta taas ainakin kesän verran, ja nautiskelen mökillä laiturin nokassa Jayn kanssa istuskellen. Olen miettinyt myös muiden vastuiden luovuttamista eteenpäin, tosin juuri otin taas yhden nakin hoitaakseni. En vain osaa kieltäytyä, ja asiat on vain hoidettava. En silti valita, teen mielelläni asioita joilla voi vaikuttaa omien koirien treenimahdollisuuksien ja olosuhteiden paranemiseen, jos siitä muutkin hyötyy niin saa hyötyä. Sitä se vaan on kun on alansa valinnut, mun kohdalla se on se sosiaaliala, töissä ja vapaalla

ai kamala mikä tilitys tästä tuli. KAIKKI PITÄÄ LUKEA SELLAISELLA HYMYVIRNISTYKSELLÄ EI VAKAVASTI OTTAEN. en ota hirveästi asioita vakavasti muutenkaan.