Jayn kanssa on tämä viikko lähinnä leikitty lelulla. Saatiin Jessicalta ohjeeksi harjoitella lelusta luopumista ja sitä kautta lelua paremmin mukaan treenaamiseen. Jayhän oppi tämän jo ekalla kertaa, mutta on nyt kumminkin vahvisteltu koko viikko sitä. Eli joka treenissä on lelu palkkana. Tämä myös siksi, että raukalla meni jostain masu sekaisin, ja koko viikko on mennyt vähän huonolla ruualla, ja sitä myöten ruokapalkkakin jäässä. Iltaruoka jo kesti hyvin sisällä, joten voinee taas jatkaa ruokapalkkaustakin. Huomasin muuten, että nyt kun on Jay tullut, nii olen jotenkin paljon fanaattisempi kaiken suhteen sen kanssa. Ehkä ne tavoitteet on eri tavalla asetettu, kun Jay on kokonaan vain mun ja aiemmin koirat on ollut enempi yhdessä koulutettu ja omistettu. Ja nytkin kun vähän meni ensin ruokahalut, niin olin jo tunkemassa ties mitä, ja kun sitten maha meni sekaisin, niin mietin kaikki mahdollisuudet läpi ja olin jo epätoivon partaalla. Ja nyt sai sitten Sanna toimia järjen äänenä ja sanoa, että mitäs sanoit sillon kun Hupsilla tai Saralla oli maha sekaisin " kyllä se siitä tokenee", haha, niin ne osat vaihtuu. Nyt hoidan itse kaiken tietoisesti, ja se näkyy myös Jayssä jo nyt, ei se paljoa korvaansa lotkauta jos Sanna yrittää kutsua, näkee vain mut :) melkeen ainaskin.
Tämä viikko siis lelulla, teemana ollut se oikee asenne, ylläri. Seuruu muuttui ulkonakin sellaiseksi miltä haluan tässä vaiheessa näyttävän. Eli tulee aika iholle ja on tosi ylöspäin suuntaunut ja terhakas. Täpäkkä. Lentsun läksyjä myös tehty, suorapalkalla jääviä, takapalkka ei ihan yksin ilman apparia oikeen meinaa toimia vielä. puunkiertoja ja siitä valsseja jne. Tulee tosi kovaa lelulle matalana. Tosi hyvä ilme. ME LIKE. Noutoa myös lelulla, pysyy melkein pitämättä jo sivulla ja lähtee sikakovaa ja palautus myös tosi kovaa, haasteena tunnarista luopuminen ja vaihto leluun. tätä pitää treenata.
Tykkään muutenkin tosi paljon Jayn leikkimisestä, siihen riittää vaikka maasta löytynyt lapanen. Mutta narulelu on kyl lemppari.
Eilen kolmanneksi viimeinen agiryhmän veto ja tuli tosi haikee olo, kun kerroin ryhmälle että en kouluta kesällä. Kovasti oli ihmiset harmissaan ja toivoivat että pääsevät syksyllä takas mun ryhmään, ehkä mä osaan sittenkin jotain. Onhan tuostakin porukasta kolmoseen noussut talven aikana kaksi, ja yksi nollasta aloittanut mölli on jo kisannut useampaan otteeseen. Mikä tärkeintä ohjaajien tekniikka ja ajoitus on parantunut huomattavasti, ainakin omaan silmään. Mä tykkään kauheesti tekniikoista ja siitä että koiralle kerrotaan ajoissa mitä tapahtuu seuraavaksi. Tykkään myös liikkua radalla, enkä vain seisoskella ja lähetellä koiraa, ei sovi mulle, joillekin voi sopia. Ja musta tuntuu, että Jayn kanssa tullaan tarviimaan jalkoja ja nopeaa reagointia. Onneksi on mahtavia opettavaisia lainakoiria millä saanut treenata liikettä ja ohjaamista tositoimissa. Oishan se tietty kiva joskus Hupsinkin kanssa joku startti juosta, kun nyt pääsisi ulos treenaamaan kepit ja keinun kuntoon. Hallin kun ei oikein tunnu pääsevän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti