Turussa on mukavaa

Jay pääsi eka kertaa reissun päälle oikein kunnolla. Oltiin siis viikonloppu tuttuun tapaan Tuorlassa. Laskelin tuossa perjantaina että taisi olla noin 20. kerta Tuorlassa yöpymässä. On se vaan mukava paikka mennä koirien ja kavereiden kanssa majoittumaan, kaikkine aamiaispöytineen.

Perjantaina lähdettiin kiireellä suoraan töistä kotiutuessa kohti Turkua, ja mulla oli Janitan yksäri varattuna. Menin Myyn ja Hupsin kanssa. Olin yhtä hymyä treenin jälkeen, oli taas niin silmiä avaavaa ja opettavaista. Oli tosi hyvä, että tajusin Jessicalta pyytää Myytä treenattavaksi tuonne, kun Jayssa on varmaan paljon samoja piirteitä kun agitreenailut alkaa ja vauhtiin päästään. Myyn askelhan on ihan erilainen Hupsin laukkaan, ja se tuo ohjaukseen ihan erilaisen rytmin. Hupsin kanssa pitää asiat ennakoida todella paljon aiemmin kun laukka on todella pitkä, mutta toisaalta taas Hups kääntyy sika hyvin kun sille vaan kerrotaan etukäteen, että ton hypyn jälkeen muuten sitten ollaan menossa tuohon ja tuohon suuntaan. Hupsin ohjaajan lukeminen on tosi hyvää, Janita kehuikin, että Hups on mennyt viime näkemältä todella paljon eteenpäin. Tosin en kehdannut tunnustaa, että eihän me oo treenattu sen jälkeen kuin alle 10 kertaa ja tämä siis koko talven aikana. Ehkä tuo johtuu siis enemmälti Hupsin kasvamisesta ja mun oman rytmin paranemisesta, kuin itse treenaamisesta. Toki olen ne vähät kerrat kun treenaamaan olen päässyt, niin tehdä jotain laadukasta treeniä, hömppäilyn sijaan. Jos sen kanssa saisi kepit ja keinun kuntoon niin olisi melkeistä kisavalmis. Ennen treeniä meillä oli  vielä puomi ongelma, mutta kun Hups ei suostunut aallekaan kiipeämään niin, Janitahan tarrasi tähän heti ja korjattiin samalla sitten puomikin. Eli Hupsille ei pidä alkaa lässyttämään ja houkuttamaan sitä, vaan kylmästi valjaat päälle ja hevosen selkään. Eipä tarvinnut kuin 1-2 toistoa viedä niin mentiin taas täysillä molempia, on se aikamoinen koirakuiskaaja tuo Janita. Myyn kanssa otettiin aluksi pätkää ja siinä haasteeksi muotoutui ehkä se, että olen tottunut ohjaamaan eri tavalla irtoavaa ja etenevää koiraa, ja nyt pitäisi totutella toisenlaiseen tyyliin. Aivan mahtavaa oppia sain tässäkin. Myyn kanssa pitää muistaa pakkovalssit ym samantyyppiset ohjaukset ohjata kunnolla ja antaa tilaa, kun vastaavasti Hups on mun kanssa oppinut että kun vain kerron mitä saa suorittaa niin Hups menee. Tykkään itse nykyisin ohjata mahdollisimman hiljaa ja vähäeleisesti (näin ainakin luulin), kunnes Janita vähän kuittaili, että mihin ne kädet huitoo. Olin siis Myyn kanssa kuin lentoon lähdössä. Jotenkin se lyhyt laukka ja nopea askellus tekee itselle kiireen tunteen ja ohjaukset muuttui huiskimiseksi. Ei hitsiä mä olin taas tyytyväinen, ja suurinpiirtein Kaarinan asuntoilmoituksia katselemassa taas. Jay pääsi hengaamaan halliin, ja olikin aika kiltisti, ainakaan itse en radalle kuullut mitään, tosin olin aika kuplassa siellä.

Lauantai aamuna sitten Timo Liuhdon koulutukseen Myyn kanssa, ihan superia. Tosi hyviä neuvoja ja tykkäsin kovasti. Samat ongelmat löydettiin, eli se pakkovalssi, jaakotus ym. Mutta Myyn kanssa on niin mahtava mennä. Lisää vaan treeniä, ja kisakentät kutsuu, jos vain omistaja sen mahdollisuuden mulle suo. ;)
Jay oli taas ihmisten lulluteltavana ja käyttäytyi tosi hienosti. Käytiin samalla katsastamassa Jessican kanssa Jayn seuruuta, pa:ta, noutoa, lisäksi tehtiin leikkimistä ja luopumista. Tämä oli todella antoisaa oppia, ompa kiva kun on asiaan noin hyvin vihkiytynyt kasvattaja joka jakaa tietoaan auliisti. Tätä tulikin treenattua koko viikonloppu eri paikoissa, ja kotonakin vielä. Jay osaakin jo luopua lelusta paremmin kuin Hups ;)
Totesin että vaihdetaan palkaksi enempi lelua, ja namipalkalla sitten hinkatataan kotona.

Purinalta sitten kiirellä kaupan kautta Tuijan halliin ja MM-tiimin leirille. Oili oli kouluttamassa, ja mä siis liikkuroin. Vähän mietin, että mitä tuumaa mun liikkuroinnista, kun Oilihan bloggasi aika kärkkääseen sävyyn juuri ennen meidän omia karsintoja liikkuroinnista. Mutta tykkäsikin kovasti ja oli kovasti iloinen että tiimi panostaa treeneihin jopa omalla liikkurilla. On se vaan kiva saada olla mukana edes näin. Kun Jay on vielä kovin pieni noiden aikuisten koirien treeneihin. Ehkä sitten seuraavaan tiimiin pääsee jo Jay mukaan. :) vinkvink.

Tykkäsin kovasti Oilin tavasta kouluttaa, koiralle kerrotaan virheistä ja väärästä tavasta tehdä asioita, mutta ei missään nimessä rankaista. Ja kertomus Megistä oli melkein kuin olisi Hupsista puhunut, eli jospa Hups pääsisi myös maajoukkueeseen Sannan kanssa, ja mä suomenmestariksi, hahhaha. Ei vaan on tosi opettavaista kuulla, että ei kaikilla huipuillakaan koirankoulutus ole ruusuilla tanssimista vaan kompastuskiviä on monenlaisia matkalla ja se pitää ottaa opiksi, eikä saa lannistua missään nimessä, vaikka miten tulisi ympäriltä viestiä että lopeta jo hyvä ihminen. Lauantai ilta venähti Oililla iltakymmeneen, kun puhetta tuli ja tuli vain kokoajan lisää. Ihanan omistautunut kouluttaja.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin sitten klo 9 kisamaisella, joten itsellä riitti kiirettä. reilussa tunnissa vetäisin reilulle 10 koirakolle 3 evl liikettä, ja suurin osa halusi vielä seuruun. Todella hyvää liikkuritreeniä ja vieressä silmä tarkkana Oili. Hyvin kelpasi ja kehujakin tuli. Ja ilmeisen hyvä olin ollu karsinnassakin kun ei Oili muistanut että olin juuri siellä liikkuroinut. Jäätiin vielä pihalle tarinoimaan koulutuspäivän päätteeksi Oilin kanssa ja sain vielä tosi hyviä vinkkejä itsellekin. Siitä hurautettiin vielä Ojankoon katsomaan kun Päivi ja Emppu korkkasivat kolmosen radat upealla nollaradalla hypärillä. Mahtavaa! on kuin itse olisi taas nollan tehnyt. Päivin ohjaus on parantunut tosi paljon, ja pakko siitä on vähän krediittejä ottaa, vaikka miten omakehu haisisi. Kovasti on parivaljakko töitä tehnyt. Tilattiin vielä vähän uusia seuravaatteita, vaikkakin päällä oli juuri uunituoreet upeat MM-tiimin vaatteet. Jay pääsi siis vielä leikkimään agilitykisoihin ja oli tosi kiva. Suoraan leluun kiinni ja ei häiriöt kiinnostanut tippaakaan. Superhyvä keskittymiskyky.

Viikonloppu oli Jayllä ehkä vähän tylsä, kun paljon oli häkissä hengailua, ja odottelua. Ja vähän leikkiä ja lenkkeilyä. Jay oppi myös viikonloppuna nirsoilemaan ruuan kanssa, ja jäikin molempina päivinä yksi ateria kokonaan syömättä. Mutta kun muuten on ihan normi niin eipä tuossa mitään hätää.

Että semmoinen Jayn viikonloppu. Tänään aamulla sitten jatkettiin leikkimistä ja otin aamulenkillä lelun kanssa seuruuta ja puun kiertoo ja asenne oli ihan sikahyvä, ja sisälle tultua vaihdoin namiin ja se asenne oli edelleen hyvä. eli lelulla jatketaan.