Marin valkut ja Ellun vikat

Vika kertaa tänä vuonna Turkuun Ellun treeneihin. Olipa huikeen kiva pätkä, josta ei vieläkään selkeää kuvaa miten se menee. Putkia keskeltä joka suuntaan sojottamassa ja niitä sitten pyörittiin ristiin rastiin. eri mittaisia vielä. Sain mä kuitenkin ihan hyvää pätkää tehtyä. mutta harvinaista mulle, unohdin radan pariin otteeseen. mutta oli kuulemma aika monella konkarillakin mennyt tuossa kuviot sekaisin. teemana kova vauhti ja käännökset, putkesta kääntyminen. lyhyet putket on kyl hankalan hauskoja. koira tulee ihan eri tavalla niistä. ampuu suorastaan pihalle. pitää kattoo jos sais editoitua videosta jonkun pätkän. Mieletön syksy Turussa siis takana, ja onneksi tammikuussa pääsen jatkamaan. Niin paljon oppinut noilla reissuilla että. toki olen oppinut myös paljon agitehiksen treeneissä, mutta Elina on Elina. mä niin tykkään siellä käydä. se tuntee jotenkin Jaynkin niin hyvin. Toki käyhän siellä niitä sisaruksia muitakin treenaamassa, joten kivasti saa lisäinfoa. Ja olenhan mäkin Elinalla käynyt jo viitisen vuotta, että kyllähän sitä oppii jo tuntemaan toisen.

Illalla sitten Marin treenit. Otin luoksarin stoppeja ja loppuun seuruun tsekkauksen. Mietittiin uusia variaaoita luoksarin treeniin. takapalkkaa, kahta palkkaa, kierrossa sivupalkkaa. nyt pitää saada paljon eri variaatiota että ei ala olettaa enempää. kierrosta tekee hyvät stopit, mutta heti kun tehdään suoralla niin olettaa ja tulee sillai "kyl mä tiään" asenteella. läksynä myös lopun pa treeni, ja seuruun osalta paljon alkuun stoppeja ja ylläreitä että on heti hereillä. seuruu kuulemma muuten mennyt taas paljon eteenpäin ja näyttää jo aika kivalta.

Viikonlopun kisailut

Ei päästy poksauttelemaan skumppaa vielä viikonlopun kisojen jälkeen. Lauantaina ojangossa heiluhäntien kisat, anne tuomaroi. Kivat radat oli ja aikataulut rullasi mukavasti. Omassa asenteessa olis nyt taas vähän korjattavaa. Tai ei asenteessa, vaan keskittymisessä. Oli jotenkin hankala keskittyä rataan. Oli niin kivoja tyyppejä kisaamassa, että ois halunnut vaan katsella ja ihastella hienoja ratoja, ja siinä sitten oma keskittyminen herpaantui. Sen lisäksi vielä takaraivoon hiipi taas nollapeikko, "noi kaikki on jo hyllyttänyt, nyt jos tekee nollan ni on palkinnoilla" ärsytti itseä enkä saanut ajatusta pois ennen rataa. Sitten juuri ennen minua taas kerran älyhidas koira joka viipyi radalla ikuisuuden, olin odottelemassa lähdössä taas ties kuinka kauan. Seliseli. Jaykin on ihan kierroksilla, kun hupsilla juoksut, vinkuu ja piippaa vaan joka paikassa ja merkkailee ja haistelee. hermot menee, ja kohta jayltä pallit. Jos ei olis nyt kalenteri täysi niin lähtis samantien. pitää keväälle katsoa sopiva rako, niin että ennen seuraavaa kolmen nartun juoksurallia ehtii.

no mutta ne radat. Tosi hyviä pätkiä, todella hyvä vauhti. mutta se keskittyminen kun herpaantui niin siinä kohtaa sitten virhe tulee. Eka radalla päästiin kepeille asti, ja sitten tämä valopää ei käännä koiraa tarpeeksi esim vastakäännöllä, niin kakkosväliin livahti. muuten oli tosi hyvä rata. toka radalla, hypärillä, oli sitten aikas liukas koira taas ja valui putkestä pitkäksi (tosin joka toinen koira tuossa valui) ja taka kaarteessa tippui sitten rima ja lopussa vielä toinen. aikaa meni ja kymppi. muuten ihan ok rata. vikalla rataa, sitten käytiin oikein huolella suunnitelmat läpi, mutta taas valui putkesta pitkäksi ja jouduin vääntämään väkisten hypylle, ollen sitten seuraavalla myöhässä ja jäi taas se kääntö tekemättä, joten putkeen livahti aan sijaan. lopussa lopetin vielä ohjaamasta. Nyt asennetta keskittymiseen, niin hyvin menee. Onneksi keskiviikkona pääsee taas elinan treeneihin, ja luulempa että on putkia ohjelmassa. nollarataa pitäs treenata myös ja paljon. ens viikonloppuna sitten vuoden vikat kisat ja parin viikon tauko tämän jälkeen.

mutta kaikesta huolimatta, kuin siistiä voi olla kun saa kisata siellä huipulla huippujen seassa, eikä tartte ees hävetä omia ratojaan. vitsi me ollaan hyviä!!

Jay 2v!

Voi kamala kun aika menee nopeasti. Kaksi vuotta sitten 12.12.12. syntyi maailmaan elämäni koira. Olin syksyllä laittanut Jessicalle viestiä, että olin todella kiinnostunut tästä yhdistelmästä, molemmat osapuolet vaikuttivat tosi kivoilta. Nyyti nyt on Nyyti, se on niin magee, ja on ihan mahtava, että on nyt päässyt tutustumaan enemmänkin, kun on käyty aina satunnaisesti Maijan kanssa treenailemassa. Jak nyt on vaan ihan superupea, ja kuulemani mukaan erittäin hyvä paimen. En livenä ole koskaan häntä päässyt vielä näkemään, kun asustelee siellä kaukana, mutta niiden kanssa ketkä on nähneet, jutellut niin kovasti on tykätty. Lunki kaveri. Jay on varmaan perinyt paljon isältään. Kun sen laittaa odottamaan omaa vuoroaan kentän laidalle, niin siellä se tapittaa vaikka kuinka pitkään ja tapahtui mitä vaan. siihen saakka kunnes kutsun hommiin, ja heti ollaan valmiita. Tammikuussa Jessica sitten ilmoitteli, että nyt ois sulle sitten pentu, toisinkuin ensin olin luullut. Olinhan vähän myöhään liikenteessä. Olin toki monessa pentujonossa, yksi samalle isälle, ja olin jo parista pentueesta sivusuun jäänyt näppejä nuolemaan yhdestä varsin maineikkaasta kennelistä, josta koirat menikin kaikki entisten kasvattien omistajille ja pari pentuetta jäi tulematta tuolloin. Näin se kohtalo meidät johdatteli sitten yhteen. Heti tammikuussa sitten katsomaan pentuja, jotka olivat vielä Maijan luona, ja sitten kohta jo hakemaan niitä Jessican luota Vantaalta. Ei meinannut yöllä uni tulla, ja töistäkin otettiin vapaata, että pääsee heti aamusta hakemaan pennun kotiin. Siitä se sitten alkoi yhteinen taival. Ja kyllä täytyy vaan ihmetellä miten hyvin meillä Jayn kanssa menee kaikki ajatukset yhteen koko ajan. Olemme olleet kuin yhtä alusta lähtien. Parhaat kaverukset. Olen varmaan jo kyllästymiseen asti hehkuttanut kavereille, työkavereille, facebookissa, blogissa, treeneissä, koulutuksissa, mutta se vaan on. mun jatke.

Heti helmikuussa sitten pääsimme peruutuspaikalta Ninan koulutuspäivään harjoittelemaan leikkimistä ja käymään läpi mitä kannattaa milloinkin tehdä jne, ja Lentsun nettitokot oli heti toisena päivänä ohjelmassa. Siitä sitten eteenpäin, ja loppukesästä olimme jo tokotehiksen näytössä, kennelpiirille emme kelvanneet, kun ikää oli pari kk liian vähän, mutta seurassa osattiin ajatella pidemmälle ja pääsimme tokotehikseen.

Elokuussa oli myös Myytin leiri, jossa pääsi sitten tutustumaan muihin kasvattien omistajiin, ja käytiin tekemässä vähän hakua ja jälkeäkin Jayn kanssa. ja tokoa tietty! Aivan mahtavan hauskaa porukkaa.

Marraskuussa korkattiin sitten tokossa alokasluokka ja eka yritys meni liikkuria ihmetellessä hypyn nollaaamisella pisteen päähän ykköstä. no onneksi oli seuran koe parin viikon päästä joten sinne sitten (olin varuilta paikan varannut) ja heipat Alokasluokalle. Vuoden vaihteessa haimme jo itsevarmasti seuran sm-joukkueeseen, ja pääsimme, avoimeen luokkaan. Ja maaliskuussa haettiin sieltä sitten se ykkönen. Sitten alkoi hinkkaaminen kesää kohti. Koko aika treenaten ylempiä luokkia. Paljon oli kehätreenejä, kisaharkkoja ym. Porissa sitten haimme pojan takaisin, eli seuramme uusi sm pronssin joukkuekisassa Jay mukana avoimessa luokassa, ollen muuten paras rotunsa edustaja avoimessa, aika mielenkiintoista että viisi ekaa oli ei-bortsuja, mutta kyllähän sen yhden kehän tuomarin ilmeestä näkyi miten ei tästä valtarodusta tykännyt, hah. sm-kulta jäi 3,85pisteen päähän, joten historiallisen tiukka kisa. ja aivan mahtavasti velipoika alokasluokassa sm-joukkuehopealle. On ollut mahtavaa kun on välillä päässyt sisarusten kanssa treenailemaan kimpassa.

Agilityn alkeiskurssilla aloitettiin keväällä -13 myös, Niinulla, jossa käytiinkin sitten vuosi putkeen viikottain, heinäkuun taukoa lukuunottamatta. Agilityä tuli muuten treenattua ajallisesti aika vähän. mitä sitä pennun kanssa liikoja treenaamaan, ja kun Jay tuntuu oppivan kaiken niin nopeaan vielä. Nuo kerta viikkoon 10min treenisessiot oli välillä ainoat mitä tein, ja välillä kotipihassa jotain. Joskus kisojen jälkeen kävin kokeilemassa jotain pätkää.

Toko on vienyt ajallisesti paljon enemmän. Joka aamu ja ilta pienet treenit on kuuluneet ohjelmaan, ja tokotehis nyt jo toista kautta viikottain. Sitten kaikkien uusien kavereiden kanssa ympäri Helsinkiä, ja tottakai meidän huikea mahtava MM-tiimi leireineen.

Agilityssä aloitettiin kisaaminen epiksissä kesäkuun alussa, ja kisaikä tuli sopivasti juhannuksena, joten porukalla juhannuksen viettoon Tuorlaan ja tsaukkilan juhannuskisoihin. Palkintopallilla oltiin heti, kun voitettiin vitosella yksi rata ja taidettiin olla toka tai kolmas toisella. Toko-sm vuoksi kisattiin seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla, ja sieltä napattiin sitten eka nolla. ja voittokulku jatkui. Elokuussa seuramestaruuskisoissa noustiin ekalla rataa sitten kakkosluokkaan, niin jäi se mestaruusrata juoksematta. ja marraskuussa sitten 5kk kisauran aloittamisen jälkeen 40 starttia juostuna nousimme kolmosluokkaan. Tästä suorituksesta olen todella ylpeä. Jayllä on tähän mennessä mennyt molemmissa luokissa niin, että n. 10 starttia menee ja tulee nolla ja sitten toka tulee muutaman startin jälkeen ja viimeinen heti seuraavissa kisoissa. voittonollia kaikki paitsi viimeinen, jossa varmistelin meille sen nousun.

Elinan opissa aloiteltiin säännöllinen treenaaminen syksyllä ja nyt vielä kaiken kruununa päästiin kevääksi Elinan tavoitteellisten koirien porukkaan valmennettavaksi. Vain taivas enää rajana!

Tokossa korkattiin voittajaluokka seuran omissa kisoissa lokakuussa, ja aivan huikeasti menikin. upea ykköstulos ja heipat sille luokalle. Evl luokkaa pääsin kokeilemaan peruutuspaikalta vajaan vuorokauden varoitusajalla marraskuussa ja olisi ollut ykkönen ellei viimeisenä ollut paikalla istuminen olisi mennyt makuuksi. harmittava tilastotappio. Ja nyt sitten metsästetään sitä koepaikkaa ympäri Suomen, jotta päästäisiin kesällä ensimmäisiin yksilö sm kisoihin. Ensimmäisiin molemmilla, itse en ole koskaan vielä yksilö sm kisoissa ole ollut missään lajissa.

Agilityssä metsästetään nyt niitä sm nollia ja katsotaan milloin ne tulee. Ekat kolmosen startit on jo juostu ja eka radalla aivan mahtavan upea rata, mutta harmittavasti yksi rima tuli alas. Nyt on se 6 starttia juostu joten katsotaan meneekö taika samalla lailla kuin alemmissa luokissa vai onko jo opittu kisaamaan.

Seuran agitehikseen päästiin myös syksyllä -14. ja tämä on ollut yksi tavoitteeni, siitä lähtien kun seuraan liityin ja Saran kanssa treenailin agilityä vajaa kuusi vuotta sitten. Sen verran aikaa meni että löytyi täydellinen kisa ja treenikaveri, jolla ei ole vaivoja ja jonka kanssa voi panostaa täysillä kaikkeen. 13. eri koiran kanssa olen jo kisaamista kokeillut, ja parinkymmenen koiran kanssa treenaillut satunnaisesti.

Tässä sitten Jayn kasvutarinaa videomuodossa  

Tokotehiksen kisamaiset

Meillä on treenikalenteriin merkattu kerran kuussa kisamaiset treenit tehiksessä, ja aina ennen marin valkkua vielä, niin saa hyvät aiheet. Kati liikkuroi mulle. 17min aikaa per koirakko

Ruutu. Hyvä vauhti merkille, jäi kohti ruutua vinoon, ja katseli jo sinne suuntaan, hyvä vauhti (todella hyvä) ruutuun, huikeen hieno stoppi tismalleen oikeaan paikkaan, ja jäi seisomaan, seisotin hetkisen ja laitoin maahan, meni nätisti. loppuosa, vaikeempi puoli, jätin katseen vähän pidemmäksi aikaa ja tuli tosi nätisti seuraamaan. hyvä loppu. 

Seuraaminen alkoi hitaalla, menikin aika hyvin ei edistänyt. eka pa meni vähän ohi, askeleita vas, ok. normaalia, pientä edestakas liikettä tuli. pa vino. juoksua lähti edistää, korjas, pa taas vähän vino. ei ole hereillä. lisää juoksua käännökset hyvät, normaalia ok, taakse askel loikkaa. vasen askeleet ok. vähän pitää herätellä seuruuseen ettei jatka matkaa.

Zeta seuruu hyvää tässä kaikinpuolin. eka maahan, ihan jees. vois olla nopeempi. Seiso superhieno. istu ok. ei hidastellut, mutta vois olla nopeempikin. pääasia että teki. edistystä tapahtunut tässä.

Luokse Hyvä jättö, eka stoppi ok, valui puolimetriä, maahan vois olla nopeempi, ei valu mutta ei syöksykään.

ohjattu sama ku ruudun merkillä, jää vinoon omaa kapulaa kohden, mutta hyvä vauhti, samoin kapulalle, nosto parantunut paljon. hyvä loppu. tästähän tulee kiva liike.

Tunnari Nosti oman, tiputti kävi muut läpi ja otti oman, vähän siirteli muita, palautuksessa pureskeli. uusittiin niin että menin taas palkkaa lähelle ja oli superhieno

istuminen istui kuin tatti vaikka vieressä metelöitiin ja toisella puolen mentiin paristi maahan. upeaa.

makuu ok maahan, voisi olla nopeempi. hyvä makuu, kerran vilkuili agikentän suuntaan kun siellä metelöitiin taas jotain. hyvä loppu.

otettiin lopuksi vielä ryhmä kuva tehisblogia varten, tässä omalla puhelimella otettu versio ja video vapautuksesta:

uusi viikko samat teemat

Pääsin tuuraamaan huipputehikseen, joten luvassa samantyyppistä treeniä kuin haastajassa viime viikolla, tosin radat oli haastavammat, mutta lihaskunto ym oli samaa. Kyllä taas jalat kiittää. menin tokana radalle. ensin agipätkä, jossa kaksi eri kuviota. mukava vauhdikas pätkä jossa haasteeksi meille ainakin muodostui kun se vauhti kasvoi, oli vaikea jarruttaa. eli muutamassa kohtaa olin koko aika myöhässä, joka nyt on vähän outoa, mutta sain lopulta melkein kunnolla menemään ekan setin. Siitä sitten pieni huili ja hyppy suoraa tekemään. oli rengas keskellä ja pituus lopussa ja piti pari kertaa keskellä vaihtaa suuntaa. eli renkaalla ja lopussa pituudella. hyvä treenata noillakin täyskäännöksiä. ei tosin ollut mitään ongelmaa. sitten piti tehdä välissä pari takaa kiertoa. nämä onnistui heti vasurilta mutta oikeelta ei meinannu taipua. taas pieni huili ja agiradalle tekemään toinen pätkä. katsottiin samalla myös puomin ylösmenokontaktia pumperin kanssa, ja toimi todella hyvin, heti korjas. pitää ny treeneis käyttää kuurina. 1,5 jalkaa oli hyvä. vippausta tehtiin ja toimi hyvin.

Sitten jäähkä, ja itse jumppaamaan, lihaskuntoa, kyykkyjä, keppijumppaa. kello oli 22.10 ku lopetettiin, niin kylläpä oli kiva yrittää käydä nukkumaan.

tänään ois ollu piip testi, mutta taidan jättää väliin, kun on jalat niin tönkkönä.

Tehokkaat tehistreenit

Agitehiksessä on joulukuun vierailevana kouluttajana Ville, joka toi mukanaan vähän uusia tuulia ja kustannustehokkuutta treeneihin. Ajatuksena oli, että on turha joka treeniä tuhlata siihen että vain katselee kavereiden treenejä ja juttelee joutavia, vaikkakin näistäkin hyötyä. Meille oli siis ohjelmoitu todella tehokkaat treenit. Rata jaettiin kahteen eri pätkään. oli agipätkä jossa kaikki kontaktit ja kahdesta eri suunnasta seinässä miltei kiinni olevat kepit, ja hyppypätkä jossa putket päissä ja keskellä poikittaiset. Koirien piti siis pystyä keskittymään omaan treeniin vaikka vieressä meni toinen omaa rataansa,  ja sitten nuo haasteelliset kepit. Näiden lisäksi oli vielä odotusajalle kolme eri kuntoilutreeniä. Ensin tehtiin lihaskuntoa karhu-, ja rapukävelyllä, mittarimadolla ja syväkyykyillä, sitten oli vuorossa vielä keppijumppaa. Treenien jälkeen olikin aika tönkkö olo, joten mikä sen kivempaa kun mennä vetämään tokotreenit tehiskouluttaa ryhmälle.

Pitääpä muistaa joskus ottaa uusiksi noita kuntoilujuttuja, sen verta tehokkaita oli ihan tollaiset perustreenit, ja sopii hyvin siinä odotellessa niitä tehdä. mahtavaa.

Ensimmäinen kisaviikonloppu kolmosluokassa

No tulihan se viikonloppu vihdoin ja pääsi juoksemaan kolmosten ratoja pitkästä aikaa. Vuoden vaihteessa kävin lainakoiralla pari rataa juoksemassa, ihan vaan fiilistelyn vuoksi, joten aikaa mennyt kun noilla profiileilla on tullut juostua. Toki treeneissä tehdään vaikeampaakin pätkää välillä, mutta kisat on kisat. Lauantaina aamulla kävin ensin Lohjalla neuvomassa Sannalle ykkösen ratoja, ja siitä kiireellä Ojankoon, että ehdin hyvissä ajoin sinne tutkailemaan kuvioita. Olikin radat taas vähän myöhässä ja medit aloitteli vasta omaa urakkaa. Joten kävin vielä uudelleen lenkillä, Jay tuntui tosi kivalle lenkillä. Oma iloinen itsensä (no miksipä ei). Kerkesin vähän katsella medien agirataa, mutta keskityin kuitenkin maksien hyppärin profiilin tutkailuun, onpa kiva kun ojangossa sopii olemaan kaksi rataa samaan aikaan. Oman seuran kisat vielä, niin paljon paljon tuttuja paikalla, kovasti tuli tsempityksiä ennen rataa joka suunnalta. tuntui ensin että pitää olla koira hanskassa koko ajan, mutta sitten rataantutustumisessa sitä tilaa olikin vaikka kuinka. hyvät speksit sain itselle, en katsonut yhtään mitä muut ajatteli tehdä. omilla mennään. Video . Menipä rata sitten todella hienosti, vain yksi rima tippui, kun kontrollifriikki sisälläni halusi huutaa tästäs, vaikka ei ollut yhtään estettä minne ois voinut livetä. Enhän mä radalla sano koskaan mitään, paitsi tietty erikoisesteet. mutta ohjauksissa. käännökset keskellä meni todella hyvin, lopussa alkoi tulla tuloksen varmistelua ja heti alkoi valua. Aivan upeaa. jäätiin Suomen nopeimmista koirista vaan 3sekkaa, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, pari käännöstä vielä tiukemmaksi niin avot.

Agiradat olikin sitten vähän niin ja näin. sama virhe toistui molemmilla radoilla, eli kepit. ensin tuli tokavikasta välistä pois kun muka kiirehdin muurin ohjausta ja sitten vielä tiputti palikat, kun muuri oli todella ikävästi hyppylinjaltaan kohti seinää. Muuri lenteli about 7 koiralta ja osalta tosi rumasti, yksi koira loukkasi jalkansakin siinä ja joutui jättämään vikan startin väliin. Eihän siinä kokeneilla koirilla ollut mitään ongelmaa. Vikalla radalla tuli ihan kummallinen keppivirhe kun jätti loppupäässä yhden välin välistä. ja lopussa ei lukinnut takaaleikkaukseen, joten hyl, niin ja silläkin siis vielä muurin palikka alas. sitten siellä oli tietty virheiden jälkeisiä laiskoja ohjauksia, kun ei vaan malta tehdä itse kunnolla loppuun jos on virhe alla. agiradat täs ja täs


Sunnuntaiksi sitten Lohjalle. Sanna meni omiin kisoihin ojankoon, joten yksin matkaan. Onneksi sain kuvaajan rekrytoitua facen kautta :) ja kisaseura oli muutenkin sm-tasoa ;) Ekana taas hyppäri, joka meni puoleen väliin tosi hienosti, uskalsin alun ottaa sivuirtoamisena, jota on viimeaikoina kovasti treenailtu. putken jälkeen olin todella myöhässä ja Jay ehti kääntyä kohti, ja sitten jalka lipesi ja tiputti riman, ja Jay tuli vielä väärinpäin sen hypyn, jota ei näköjään tuomarikaan huomannut. Sitten en taaskaan ohjannut enää kunnolla ja juoksin menemään niin että tuli pituuden ohi. Eipä tuossa muuta ollut. kiva rata. Agiradat oli sitten aikas vaikeita. Varsinkin viimeinen, jota en saanut edes videolle, alussa todella vaikea kepeille meno, josta selvisin upeasti, toisinkuin 70% makseista, otti hyllyn tai vitosen juuri siitä. Kulmassa sitten tuli rima alas ja samalla kaatui myös siivekekin. Keskimmäisellä radalla tippui rima myös tuolla nurkassa samassa kohtaa. treenilistalla seinää kohti hypyt kun itse juoksen toiseen suuntaan. malttia. Tänään onnistui kepit ja kontaktit superisti. vähän malttia nyt ohjauksiin, meni vähän yliyrittämiseen koko päivän radat. kun starttasin viimeisenä ja katsoin kun tuli hyllyä toisen perään, ja päähän hiipi koko ajan ajatus, jos teet nollan voit olla palkinnoilla. ja yritin taistella ajatusta vastaan, koska siitä ei koskaan ole mitään hyvää seurannut. Pitäs nyt vaan mennä rennosti ja tarkasti joka este ja rata.

No mutta nyt on kynnys ylitetty ja kuten moni viikonloppuna sanoi, Jay on todellakin valmis kolmosluokkaan, nollat tulee kyllä pian. Onneksi on vielä yhdet kisat tälle vuodelle, kun on kamala kisaamisinto päällä.

Pitäs se tokokisapaikkakin saada...