Keskiviikkona päästiin myytin porukalla tokoilemaan Tikkurilaan. Paikalla oli tehiksistä Jayn lisäksi Neo, ja muita myytin porukasta mukana Jessica, Maija, Tiina, Senni ja lisäksi Veera aussien kanssa. Olipa mukavaa päästä uuden treeniporukan kanssa treenailemaan, vaikkakin kaikki paitsi Sennin olin jo aiemmin muissa yhteyksissä tavannutkin useampaan otteeseen. Silti on se treenaaminen uudessa porukassa aina erilaista. Ei tiedä toisten treenitapoja ja ajatuksia. Aivan mahtavaa kyllä, että tälläistä yhteismeininkiä löytyy omasta kasvattiporukasta, ja vielä kasvattaja innokkaimpana mukana treenailemassa ja antamassa omia vinkkejään. Näitä lisää ja paljon.
Jay teki kaksi pientä settiä. Ekassa otettiin vähän seuruuta, leikkimistä, ja ruutu. Sain taas noottia siitä tuijottelusta, joka on kyllä korjaantumassa koko aika kun luotto koiraan vahvistuu. Lelulla seuruu on kyllä tiiviimpää, tosin saisi olla kuulemma ehkä vielä vähän tiiviimpi. makuasia tietty, mä tykkään tällä hetkellä tosta hesarin paksuisesta raosta, niin että just ja just hipaisee lahjetta kävellessä. Mähän en varmaan koskaan tule pk tottikseen menemään joten saa olla. ja musta kyl tuntuu että tulee tiivistymäänkin vielä itsestään tosta lisää. Leikkimiseen saisin laittaa vielä enemmän itseä likoon, no onhan se välillä hankala kun viis tuntematonta tuijottaa, jopa mulle, laittaa itteään kunnolla likoon, kyl me kotona ;) Ruutu tehtiin pari kertaa. Jessica vei ensin lelun ja sitten täydeltä matkalta, ihan ok vauhti, sais olla nopeempi, mut tullee vauhti kasvaa kunhan aikuistuu. Sitten itse viedyllä palkalla (muistaakseni) ja oli ihan ok. Huomasin lopuksi että suusta tulee verta kuin aisaa (hampaat tippuu), niin jätetiin siihen.
Sitten muita liikkuroimaan välissä. Jay odotteli muuten koko ajan tolpassa, ja oli yllättävän nätisti. Välillä vähän piippasi, mutta suurin osa ajasta odotti superhienosti.
Toka setissä otin noudon palautusta. Jessica ja Jay kauas ja kutsu ja palkka lentää, ei luovu kapulasta. Tämä ei kuulemma ole ongelma, ihan hyvä vaan että pitää lujasti eikä purrut yhtään matkalla. Tosi hyvä ote ja vauhti ihan mahtava. Ihan mahtava superpentu, ja ehkä maailman paraskin vielä. ja kivaakin oli.
Torstaina sitten vapaapäivän kunniaksi vähän koiraohjelmaa. Aamupäiväksi liikkuroimaan Espooseen Kilon koulun kentälle. Briardit järkkäsi kokeen, tuomareina Pirkko ja Pussinen, mä Pussisella AloAvot. Vähän oli koirat vaiheessa, mutta muutama kiva suoritus ja ykkösiäkin tuli. Alossa oli melkeen sääntökirjan järkkä, paitsi laitoin vapaana seuruun vikaksi. Avo mentiin taas nurinpäin kokonaan, mä tykkään tosta. Sanna treenaili ja lenkitti koiria, Jay pääsi kisaturistiksi. Siitä sitten jäätelökaupan kautta ojankoon katsomaan kolmosten startteja, lähinnä maksit tuli katsottua. Aika vaikean näköiset radat oli, ihan tehtävissä, mutta sellaisia ei niin kivoja ohjauksia.
Agikisoista sitten takaisin Espooseen, ja Univetiin, jossa meillä oli Niinun pentukurssin fysiikkaosio, jota meitä tuli vetämään Leena Piira. Niinu oli vielä osan aikaa itse kisaamassa Ojangossa. Piiran kanssa katsottiin koirien istuma-asentoja ja mitä ne kertovat koirasta. Miten näitä asentovirheitä voi jumpata kuntoon jne. Lisäksi käytiin läpi venytyksiä mitä kannattaa tehdä päivittäin. Aika tuttuja juttuja tuli, mutta kiva kerrata, harmi kun seuraava Piiran kerta on toko sm kisojen kanssa päällekkäin, sillon ois tullut sitten ihan yhteislenkin muodossa liikkumisen tsekkausta ja jumppaohjeita, toivon mukaan saan sisällön sähköpostiin sitten.
Jumpan jälkeen vielä pienet tokot univetin viereisellä nurtsilla. Halusin nimittäin sitä kontaktia päästä palkkailemaan. Sanna naksutteli ja mä kävelin suorassa katse eteen, ja naksuja sateli siihen tahtiin ettei meinannut ehtiä palkata. Tämä kertonee sen, että ehkä se Jay osaakin sen seuruun ilmam mun tuijotusta. Ennen tuota piti käydä vähän keskustelua Jayn kanssa siitä saako maassa makavaan Hupsin luo mennä vai tehdäänkö mun kaa hommia, kauhea paimennusvimma iski siihen. pyöri Hupsia ympäri ja meni ihan paimennusmoodissa. Lopuksi vielä ruutuun menoa, Sanna vei VIHREÄN pallon ruutuun, vähän oli nurmikolta hahmottamisvaikeuksia Jayllä mutta löytyihän se sieltä, tokalla heittopalkalla, paljon parempi, meni tosi kovaa ja suoraan ruutuun.
Olipas kiva päivä, syödäkin muistettiin vasta illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti