No niin sepä siitä, sitten asiaan. Selman ja Jayn kanssa puolitin ajan, kun ei pentukoiran kanssa viiti koko aikaa käyttää. Ensin teki Jay oman pätkän. Jääviä. Seisominen oli tosi jees. nyt vain sitä loppuosaa tekemään myös. Etupalkalla vaan pysymistä. Tosi hyvin kesti. Maahanmeno onkin sitten vaiheessa. Tässä tavoitteeksi se nopea läpsy. alustalla voisi kokeilla matkan päästä. lähellä jumittaa ja hidastuu. Selman kanssa otettiin sitten noutoa, hiphei, ja olipahan järkyttävät. Ei toimi nurmella senkään vertaa mitä hiekalla. Alkaa huolestuttaa oikeasti, että on raukalla näössä jotain vikaa. Heti jos ehtii kapula pysähtyä, niin menee jäljestämiseksi. Eli karkaa sitten nyt myös hyppynoudon. Metskussa tietty myös nosto-ongelma pieni. Kokeillaan nyt vielä varastamiseen, että pitää ottaa kontakti ennen kun saa hakea. kokeillaan tätä sitten. Jayhän ottaa yleensä kaikessa aina kontaktin eli kysyy lupaa. Olipahan kiva lauantaipäivä. Lopuksi lähdettiin vielä porukalla lenkille, ja Hups näytti esimerkkiä uimalla padolla ja Jay intona perästä. Loistavaa eipähän tartte tuotakaan miettiä sen enempää. Osaa uida hienosti. Lauantai iltana vähän maailmanparannusta porukalla. Päivi oli loihtinut hyvä kasvispiirakat ja mokkaruudut. nams. Päivällä kävi vielä Jayn sisko Vuokko moikkaamassa ja leikkimässä. Kyllä on sisarukset niin samiksia. Ihan samanlaiset liikkeet metsässä ja leikit menee ihan yksiin, ihan kun ois eilen nähneet viimeksi.
Sunnuntaina sitten heti ekana Jayn kanssa, kun nyt sattui olemaan valmiina. Aiheena ruutu. Ruutuun irtoaminen tosi hyvä. Menee melkeen paremmin tyhjään kuin lelulle, tai lelu ei vedä sen enempää kuin tyhjäkään. Eli tässä voi häivytellä aika hyvin ja ottaa vaikka heittopalkkaa. Sitten tässäkin loppuosaa (oon unohtanut vaan treenata kaikkien liikkeiden loppuosia...) Meni ihan superhienosti maahan ruudussa, kun otin välimatkaa jonku 7m. ihan täydellinen. Sitten loppukävelyt, nekin toimi tosi hienosti, vähän mietti ekalla kertaa että saako lähteä vai ei, mutta tuli tosi nätisti suoraan leluun. Näitä treenilistalle myös. Miten sitä on jumittunut treenaamaan niitä alku ja väliosia liikkeistä mutta loput on tyystin unohtunut. Hyi.
Selman kanssa myös ruutua. aika epätoivoista nurmikolla. täysi matka on vain mahdottomuus mennä suoraan. puoleen väliin juoksee tosi hyvin, sitten loppuu usko tippuu raville ja alkaa jäljestää ja kierrellä päätyen jossain kohtaa ehkä sinne ruutuun. Ruotsalaisella tulee ihan hyvin kun saa juosta mun luo. heti kun pitää mennä ohi alkaa hidastella. Mietittiin jopa että jos tehtäs kiertämällä, mutta onko sekään sitten loppupeleissä hauskaa. Jos nyt joskus pääsis treenaamaan ruudun paikan etukäteen, niin saisi joskus kisoissa positiivisen kokemuksen. muuten saattaa jäädä tulos saamatta. Haikeat fiilikset Selman kanssa, kun näitä schapelentsuja ei varmaan kukaan enää järkkää, ja en mä selmaa viitsi kyllä muiden koulutuksiinkaan enää viedä. Lentsu on pennusta asti Selmaa koulinut ja parhaiten osannut katsoa, se nyt vaan on tosiasia, että jos en ole tajunnut pennusta asti irtoamiseen panostaa ja toisekseen jos toinen on kipeänä jaloistaan eikä voi treenata kuin silloin tällöin, niin ei siitä kovin pitkälle voi ponnistaa. Kyllä mä jatkan treenaamista Selman kanssa niin pitkään kuin jalat kantaa, mutta koulutuksiin ei varmaan enää kauheasti osallistu, paitsi jos tosiaan joskus lentsulle lähtee mukaan.
Välillä piti jeesata kavereita vähän, ja opetella lentämään. Zelda tykkää linnuista eli jos lintu lentää ruutuun, niin lentääkö Z, no kerran pari, sitten pääskyset oli taas kivempia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti