Syksyn leiriputki alkoi Lentsun tokoviikonlopulla Tuorlassa. Syyskuun alussahan jatkoa seuraa Hskh:n tokoleirillä, mm-tiimillä, ja lokakuun tehisleirillä. Leiritystä siis luvassa ihan urakalla.
Lauantaina aloiteltiin vasta kympiltä, joten kotoa piti lähteä "vasta" kasilta. Ensin ryhmäjutskia. Kolme eri pistettä, seuruu osio, jossa piti katsoa perusasentoa. Kaukoissa oli focuksena tekninen suoritus, ja zetassa jäävien osuus. Meidän ryhmä aloitti seuruulla. Jayllä ensin suoraan seuruuta ja siitä pa, joka oli ihan täydellinen. Käännöksestä pa levahti vähän. Tähän käyttöön kainalopalkka, joka myös avuksi samalla ekojen askelten kontaktin tippumiseen. Heti auttoi. Kaukoissa, pitää kuulemma keskittyä m-i vaihdoin käsimerkkiin. Nyt yritän kurkottaa liikaa koiran päälle, joten etäisyydessä se on hankala. Zetassa ilmeni uusi "ongelma" eli Jay luuli olevansa menossa merkille ja kun lähdettiin liikkeelle kohti merkkiä, oli kovaa vauhtia menossa sinne. Tähän myös kainalopallo ja homma toimii. Istuminen meinas olla hukassa, mutta avulla onnistuu. Maahanmenoa pitää myös vahvistaa lisää. pysymiset hyviä.
"ongelma"osuudessa otin Jayn kanssa noutoa, ja lähinnä palautusta. Lentsun mielestä ei ole hidas, mutta pureskeluun pitää puuttua. Hyvä keino keksittiinkin. Jätän yhdessä Jayn kanssa kapulan maahan ja juostaan yhdesssä kauas, ja sieltä hakemaan, menipä kovaa mennen tullen. Tärkeintä noudossa on että koira menee iloisen näköisesti tasaista vauhtia molempiin suuntiin, ei tarvitse juosta täysiä, koska silloin kärsii iloisuus ja menee maanisuuden puolelle. Otettiin myös metskua, tähän lääkkeenä yksinkertaisesti pienempi metsku, heti alkoi toimimaan. Ihmeidentekijä Lentsu. Onneksi löytyy jo omasta takaa pikkumetskukin niin pääsee heti kuurina treenaamaan.
Satoi lähestulkoon koko päivän, ja tuli kasteltua kahdet kengät ja kaikki vaatteet läpimäriksi, mutta Jaytä ei sade haitannut tippaakaan. Ei edes huomannut koko sadetta. hieno eläin. Olen niin tyytyväinen ja onnellinen tuosta koirasta. Vaikkei kaikkea vielä osatakkaan ja liikkeissä on vajausta vielä, mutta ihan mahdottomän pätevä se on ikäisekseen. Lentsulta tuli ohje myös vähän vielä nostaa sitä, mutta kannattaa varoa, ettei nosta liikaa. Samaa mieltä. Jayn kanssa kahden mä osaankin leikkiä ja olla tosi paljon rennompi, koulutuksissa, aina menee se kisamoodi päälle ja olen tosi korrekti, ja pyrin välttämään ylimääräistä sähläystä.
Tehtiin vielä paikallaolot, jay teki molemmat myös. istumisessa meni pois kävellessä maahan, oisko ollut jo väsy päällä iltapäivästä, korjatessa, pysyi hyvin ja asento tosi ryhdikäs. Makuussa lonkitti vähän.
Sunnuntaina, omassa osassa tunnaria, tässä myös se palautus, nyt kokeiltiin pallojumia, ja toimii hyvin, aiemmin keväällä ei toiminut joten en ole kokeillut. Nyt kuurina palloon jumilla pitotreeniä ja sivulle tuloa. nenän käytössä ei ole ongelmaa ja tekee hyvin töitä.
Iltapäivällä vielä häiriötreenit, otin kartioiden ohitusta liikkurilla. Pallokainalossa, toimii tosi hyvin. Ekalla kertaa katsoi ekaa kartiota ja sen jälkeen kun huomautin että voivoi eihän me sinne menty, ei enää kiinnostanut. Taitava tosikko. Kisaosuudessa oli hyppy, tein pallolla hyppynoudon, oli hyvä paitsi ei tullut sivulle, ei voitettu. Loppukisassa perinteinen jääväkilpailu, oltiin tosi hyviä ja pitkään ringissä, kunnes sekosin itse käskyissä ja kun piti tulla iik sanoin top. idiootti, sinne meni leirimestaruus, minäkö kilpailuhenkinnen.
Ihan mahtavan kiva leiri oli taas. Muutamia uusia naamoja ja loput vanhoja tuttuja edellisiltä leireiltä. Jay jaksoi ihan superhienosti koko viikonlopun ja oli parhaimmillaan tuossa jääväkisassa, eli nousi vaan koko ajan. Pitää ottaa muuten jäävä erottelua tollain, koska paransi koko ajan. Tykkää tollaisesta "sähläämisestä" eli että tapahtuu paljon ja nopsaan asioita. Niin ja Jayllä on kisapalkkaus jo olemassa, se loikka tietysti. Jalostetaan vielä vähän.
Onni on omistaa noin mahtava treenikaveri!
Sun viimeinen lause on niin totta!
VastaaPoista