Mm-tiimin mahtava leiriviikonloppu Turussa taas takana. Paljon viisaampana ja nöyrempänä saa taas palata takaisin. On kyllä huipputiimi, ei voi kuin nautiskella. Ja nyt nautiskeltiin myös ihan urakalla, kun porukka toi sapuskaa mielin määrin niin että pöydät notkui, ja ylimääräiset sai raahata takaisin kotiinkin. Mitä terveysruokaa? Oili oli meillä taas kouluttamassa, ja tykkään kyllä kamalasti hänen tyylistä pureutua asioihin perusteellisella tasolla ja ei todellakaan päästä ohjaajaa helpolla. Joutuu kyllä aivonystyrät raksuttamaan.
Yllärinä meillä oli heti alkuun kisaharkka Oilin keksimillä liikkeillä ja järkällä. Jay teki muistaakseni, seuruun (sellai pitkä avo versio), luoksetulo, kaukot, nouto. Otin Jayn vähän huonosti kehään mukaan, suoraan häkistä melkeen, kun tuli vuoro jotenkin yllätyksenä. Olin liikkuroimassa tuttuunt tapaan muut koirat, ja just kun edellinen koira oli menossa kysyin et millon mun vuoro, joo seuraavana, voisko joku muu liikkuroida tän, ok, sit pikainen parin minuutin valmistelu. Jay olikin sitten ihan pihalla uudessa hallissa, joka uusine hajuineen oli yllättäin Jaylle jotenkin houkutteleva. Ihmisiä ois pitänyt moikkaa, ruutuun tietty ois pitänyt taas heti päästä, lattian hajutkin kiinnosti, eli suomeksi vähän liian vaikea tehtävä pikkukoiralle. Seuruussa tosi paljon väljyyttä, käännökset oli suht ok. kontaktia tiputteli, ja mun oma kävelyrytmi huono. Sain kolmet muistiinpanot muuten suorituksista ja pitää lueskella niitä kunhan ehtii. Pikaiseen vilkaisin vain hallilla ja olin samaa mieltä mokista ja muusta. Oili teki siis omansa, Sanna yhdet ja sitten muut tiimiläiset yhden yhteisen. Ihan mahtavaa kyllä saada kirjallista puolueetonta arviota koirastaan. Oli siellä paljon kehujakin. Luoksetulo oli aika jees, pikkasen topakammin voisi pysähtyä, mutta alusta oli vähän liukas ehkä. Noudossa taas kapulaan jalat edellä, mutta ei pahasti, paras nouto aikoihin. Pieni pureskelu tosin palautuksessa. Kaukoissa en tajunnut että tehdään vaan avokaukoja ja jäin miettimään että mitäs lentsun käsimerkki nyt tarkoittaakaan, ja tämä pohdinta sai sitten Jayn jäämään maahan tuplakäskyn arvoisesti, tekniikka ok vähän nopeampi voi olla vielä.
Kahvitauon jälkeen sitten alettiin treenata. Oili palautti meidät ruotuun ja aloitettiin ihan alusta. Perusasento pitää nyt saada varmemmaksi, ei ole lupaa katsella ympärille ja kontaktin tulee pysyä, missään nimessä ei saa nyt ottaa vaikeita häiriötreenejä yhtään. Koiralle tosi helpoksi se kontaktin pitäminen ja jos harhailee, muistutetaan nätisti. Sopii mulle hyvin. Seuruuseen sama juttu, seinän vierikävelyä ja kontaktin pitää nyt pysyä. Oma kävelyrytmi pitää myös miettiä. Aivan mahtavia silmääavaavia vinkkejä. Nämä kun saadaan kuntoon niin avot.
Illalla sitten Tuorlaan puoli 10 jälkeen ja lenkki siihen niin eipä tarvinnut paljoa teeveen ääressä viipyä kun sänky jo kutsui, jäi kyllä iltapohdinnat Tuorlassa tällä kertaa väliin, sen verta pitkä päivä oli.
Aamulla sitten jatkettiin treenaamista. Otin noutoa. Tähän taas ihan huikeen kivat neuvot. muista nopeat palkat. ja tuli kyllä kehuja että on hyvällä mallilla.
Kerettiin ottamaan vielä toinen nopea kierros, ja halusin ottaa ruudun uudessa hallissa. Tähän mennessä Jay on löytänyt ruudun joka kerta uudessa paikkaa osannut mennä hienosti, ja niin tälläkin kertaa. Kylläpä kalpeni karsintoihin menijät kun pentukoira näytti täydellisen ruudun paikan ;) Tästä osaan olla kyllä ylpeä. Ihan huikean hieno on Jayn ruutu tällä hetkellä. Jotain osannut tehdä oikein.
Otettin nopeasti vielä leluun hetsausta. Tähän hyviä vinkkejä kanssa.
Oili puhui koko viikonlopun perusasioiden tärkeydestä ja litsaria tulee jos etenen liian kovaa vielä Jayn kanssa eteenpäin. Kolmen viikon päästä seuraava tsekkaus.
Jay pääsi pikaiseen moikkaamaan kasvattaja Jessicaa parkkiksella ja saatiin jälkiliina kesän treenailuja odottamaan, eli nyt ei oo tekosyytä ettei voitas jälkeä alkaa treenata, vai? Hakuilu kyllä kiinnostas kovasti, mutta kalenteri on edelleen eri mieltä. Koko aika kaveri kyselee hakumettään, mutta pakko on rajoittaa omaa harrastusta. Paimennus on kumminkin kesällä se aikaa vievä juttu noiden perusharrastusten lisäksi, mutta jälkeä tehdään varmaan sillai puoli tosissaan, josko sitten vaikka eläkelajiksi 10 vuoden päästä.
Illalla kotiin tultua vielä Ojanko visiitti ja pienet agit. Katottiin Hupsin kepit, ja kylläpä teki hienosti oikeilla kepeillä 6. ja esteiden kautta ratapätkänä. Kyl koutsi on ylpee. Ja kun miettii että reilussa puolessa vuodessa oon saanut Sannan koutsattua kisavalmiiksi, niin ehkä mä osaankin jotain. Jayn kanssa vetästiin kaks kertaa ratapätkä nollana läpi, ja kolmesti keinua. Olipa pitkä treeni, ajallisesti ehkä 5min. Mitäpä sitä aikaa tuhlaamaan, kun koira osaa. Niin, ja Jay ilmottautui keppikurssille keväälle. Nyt vain luustokuvat ensin ja sitten tuomion jälkeen tuumataan mennäänkö kurssille vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti