Maanantai iltana pääsi sitten taas aloittamaan reissaamisen Turun suuntaan. Onneksi nytkään ei tarvitse yksin ajella, ja maksella bensoja. Elina oli rakentanut aika kivan radan, hallista käytössä 2/3 eli kisamittainen. Pitkiä välejä ja paljon juostavaa luvassa. Haettiin sitä kisamaista suoritusta ja vauhtia, ei siis ihan kamalan tekninen pätkä. Alussa piti miettiä vähän linjaamista, jotta sai optimaalisesti kurvattua kohti aata. paljon tuli käytettyä vastakäännöksiä pätkällä ja vähän kauempaakin joutui välillä ohjaamaan ja leieröimään ennen keppejä, mutta hienosti poika selvitti. Päästiin maaliin asti 37 estettä, mutta ei viitsinyt enää lähteä nollaa hakemaan, kun alkoi Jay olla jo vähän väsynyt toistoista. Huomaa heti kun alkaa väsy tulla, alkaa sinkoilemaan ja hakemaan esteitä enemmän itse, ja ei tule ohjauksiin niin hyvin. Vitsi miten hyvin Elina meidät jo tuntee, kun osaa sanoa jo tutustumisessa että Jaylle sopii tos kohtaa flippi ja tos vastakäännös jne. Enempi estehakuinen kuin ohjaajahakuinen ;)
Ihan huikeilla fiiliksillä kotiin, järkyttävässä lumimyrskyssä, aamulla oli todella väsynyt mutta onnellinen agilitaaja.
Näillä eväillä on kiva jatkaa kevään treenikautta. kuukauden päästä vasta jatkuu snif.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti