Vihdoinkin pääsi taas agilityn pariin. reilu viikon tauko tuntui ikuisuudelta. Elina oli suunnitellut alkuun hankalan näköisen radan, mutta sitten kun pääsi kävelemään niin tuntuikin jo ihan loogiselle (mitä nyt olin yhden kohdan olettanut menevän toisin). Alussa oli putkiansa takakierrolle, ja pienellä yksinkertaisella asialla oli tässä kohtaa suuri merkitys, eikä mennyt koko ryhmässä yksikään koira tuohon ansaan kertaakaan. Nyt saatiin taas tosi paljon vahvistusta omalle tekemiselle, ja pitää vaan nyt alkaa rohkeemmin liikkua eikä varmistella turhia, Jay osaa kuulemma jo kaikki ohjaukset hyvin, nyt vaan sovelletaan niitä. Turhaan yritän pelata varman päälle monessa kohtaa, kun voisin vaan antaa palaa. Koko rata taas mentiin läpi, ja loppuun vielä loistavat vinkit kontaktihäiriötreeneihin. Kyllä oli taas yhtä hymyä treenin jälkeen ja itseasiassa vieläkin. Onpa mukava kun parin viikon päästä pääsee jo uudelleen.
Agility on kyl niin parasta! on se kyl vaan meidän juttu.
On alkanut kyllä viimeaikoina tuntua agility sellaiselta että alkaa homma naksahtaa kohdalleen, osaan tutustua jo sillai et tulee hyvät linjat, osaan pikkuhiljaa jo liikkua, koira osaa kyllä, nyt vain ne pienen pienet palikat kohdalleen, niin homma on paketissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti