Hieman erilainen viikko

Tällä viikolla olen vähän löysäillyt. ja ihan tarkoituksella, aloin miettiä joku aika sitten Tiinan kirjoittaman blogin innoittamana treenimäärää, ja sitten vielä kun oli tuo renkaan näyttökoe, joka ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut, tai no koira teki tismalleen sillä tasolla kuin sille on opetettu. (Olen soimannut siitä jo itseäni riittävästi, joten sitä ei enää muistella.) Mutta mietin, että miltä mahtaa koira näyttää jos treenaan vain yhtä lajia kullakin viikolla. Tällä viikolla siis ollut ma ja ti agitreenit (Elinan valmennus ja agitehis) ja loppuviikon on vain lenkkeilty. ja kas kummaa Jay ei ole kiipeillyt seinille, on tosi rennon oloinen ja nauttinut peltolenkeistä (odottelen jo että pääsen töistä kotiin, ja lenkille Jayn kanssa). Itselläkin on ollut yllättävän helppoa olla menemättä hallille treenaamaan, tai tokotehikseen treenaamaan. Teki kyllä hyvää muutama päivä vain miettiä asioita ja rentoutua. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua että voisi jo kohta mennäkin tokotreeneihin, kun saanut pohtia rauhassa treenisuunnitelmaa uusiksi. SM kisat tosiaan taitaa jäädä väliin tällä suunnitelmalla, mutta ei just nyt oikeestaan jaksa innostaakaan. Jotenkin tuli sellai asiat tärkeysjärjestykseen fiilis. Käyn tässä kevään mittaan kuitenkin parissa kokeessa vielä, joten jos treenit menee suunniteltua paremmin eteenpäin ja satutaan vahingossa tuloksiakin saamaan, niin sitten mietin uusiksi, mutta mitenkään väkipakolla en ala niitä vääntämään. Tämä ei missään nimessä tarkoita, etten treenaisi edelleen tavoitteellisesti ja painaisi menemään eteenpäin. Nyt vain oikeasti alan miettimään mitä treenaataan kulloinkin, ja mikä vie meitä yhdessä eteenpäin kohti tulevia vuosia.


Joka viikko multa tullaan kysymään kumpi laji meillä on ykkönen, ja nyt voin sanoa, ei kumpikaan. Jay on ykkönen. Itse tykkään enempi agilitystä, ja Jay näyttäisi tykkäävän agilitystä enempi, mutta ei meillä ole ykköslajia, paitsi yhdessä oleminen. ja agilityssä se yhdessä tekeminen näyttää tällä hetkellä loksahtelevan paikoilleen todella hyvin, ja tuloksiakin varmaan tulee jossain vaiheessa, ehkä piankin. Mä tykkään ihan kauheasti siitä millai Jay on. Ja hassua, että tällä viikolla kaksi eri ihmistä jotka nähneet Jayn eka kerran agitreeneissä ennen omaa vuoroa, ovat toisistaan tietämättä kehuneet sitä millai Jay on, tasapainoinen hyvähermoinen, mutta motivoinut ja fokusoitunut.

Sara kirjoitti eilen tokotehiksen blogiin ihan mahtavan tekstin, löytyy tuosta blogilistasta, käykää lukemassa. Osui ja upposi.

Viikonloppuna luvassa lisää agilityä, kisojen muodossa. Ai että mä tykkään kisaamisesta, millä tasolla vain.